Onneksi ei ollut somea, kun minulla oli vauva

Lasten medioiden käyttöä ja älylaitteiden vaikutuksia heihin on tutkittu paljon, mutta miten vanhemman, esimerkiksi äidin älylaitteiden käyttö vaikuttaa lapsiin?

Nykyään on ihana seurata sometuttujen odotus- ja vauva-arkea somen välityksellä. Masu-, vauva- ja jopa synnytyskuvia katsellessani tajusin, ettei minulla ole odotusajasta, kuin muutamia kellastuneita paperikuvia. Reaaliaikainen sometus ei ollut mahdollista silloin, kun itse olen odottanut lapsiani tai kun he ovat olleet pieniä.

Toisaalta, olen ymmärtänyt, että nykyäitejä syyllistetään siitä, että he ovat kännykällä samaan aikaan, kun viettävät aikaa vauvojensa kanssa. Iida Åfeldt kertoi instagramissa, ettei kehtaa tehdä stooreja työntäessään vauvaa vaunuissa, koska hänet leimattaisiin heti “paskaksi mutsiksi”. Syyllistämiseen ja syyllisyyden tunteisiin äitiydessä tuntuu aina löytyvän syyt, oli aika ja paikka mitkä tahansa.

Ei älypuhelimia tai somea – telkkari on vaarallinen?

Kun ensimmäinen lapseni syntyi meillä oli kotona ainoastaan kömpelö pöytäkone, joka yhdistettiin internettiin silloin, kun se oli tarpeellista. Muistan lukeneeni odotusaikana netistä vauvalehden keskustelupalstoja, joista löytyi samoilla raskausviikoilla olevia odottajia. Vertaistuki tuli tarpeeseen.

Meillä ei ollut älypuhelimia, vaan tekstailimme ja soittelimme. Sosiaalisia medioita en käyttänyt. Muistan kylläkin pohtineeni, miten vauvaan vaikuttaa, kun toisinaan nukutimme hänet illalla sohvalle telkkarin ollessa auki. Pimeässä vilkkuva telkkarin valo sai minut epäilemään, häiritseekö jatkuva välke vauvan unta ja aivojen kehitystä(!?). Kaikkea sitä tuleekin pohtineeksi.

Toisen lapsen syntymän aikoihin muistan jatkaneeni vauvapalstoilla pyörimistä. Liityin Facebookiin esikoisen ollessa noin 1 -vuotias, mutta käytin palvelua ainoastaan pöytäkoneeltamme. Yhdistin pöytäkoneen nettiin usein vauvan päikkäreiden aikana tai kun lapset oli saatu yöunille. Puhelimissa ei vielä tuolloin ollut kunnon nettiä tai kameroita, joten noilta ajoilta meiltä löytyy vain niitä paperisia kuvia, eikä somessa voinut pyöriä.

Median käyttöni mullistui

Älykännyköiden tulo mullisti sosiaalisten medioiden käyttöni. Lasten ollessa 2-3 -vuotiaita pystyin ensimmäistä kertaa kirjautumaan Facebookiin kännykän kautta. Sen jälkeen se onkin sitten ollut menoa. Nykyään some haukkaa ison osan päivistäni, jo ihan työnikin kautta.

Olen monta kertaa jälkikäteen pohtinut, miten erilainen tilanne olisi kohdallani ollut, jos some olisi ollut valtavirtaa jo omien lasteni ollessa vauvoja ja ollessani äitiyslomalla. Olen myös pohtinut, miten erilaista äitiyteni, ja lapsieni lapsuus, olisi ollut, jos minulla olisi ollut älypuhelin lasten ollessa ihan pieniä. Olisinko jakanut vauvakuvia ja -videoita? Stooreja ekasta kiinteän ruuan maisteluhetkestä tai jopa synnytyksestä? Hyvin todennäköisesti. Olisinko roikkunut somessa yhtä paljon, kuin nykyäänkin? Ehkä.

Miten vanhempien älylaitteiden käyttö vaikuttaa lapsiin?

TNS Atlas Intermedia -tutkimuksen mukaan lapsiperheellinen 25-54-vuotias mies viettää medioiden (kaikki mediat) parissa keskimäärin 7 tuntia ja 40 minuuttia vuorokaudessa, ja samassa elämäntilanteessa elävä vastaavan ikäinen nainen vajaat 6 tuntia. Kyseinen tutkimus on vuodelta 2015, jonka jälkeen on varmasti tapahtunut edelleen kasvua. Uudehkon tutkimuksen mukaan erityisesti mobiilin parissa vietetty aika onkin kasvanut kahden vuoden aikana 87 prosenttia. Puhutaan siis valtavista tuntimääristä.

Miten vanhempien älypuhelimillaan viettämä aika vaikuttaa lapsiin? Aihetta on tutkittu yllättävän vähän. Mahdolliset vaikutukset alkavat ehkä näkyäkin vasta vuosien päästä. Jotain kuitenkin jo tiedetään, esimerkiksi vanhempien älylaitteiden käytön vaikutuksista kiintymyssuhteisiin tai lapsen puheen kehitykseen.

Syyllistäjät ja syyllistyjät

Itse olen kokenut vanhemapana ja äitinä syyllisyyttä, joskus hyvin rankastikin, milloin mistäkin asiasta. Imetys, päivähoidon aloittamisikä ja töihinpaluu, mitä näitä nyt on. Nykyäitejä syyllistetään ilmeisesti siitä, että he somettavat tai selaavat nettiä samaan aikaa leikkiessään lastensa kanssa. Aina tuntuu löytyvän asia, joka tekee äidistä huonon.

Jos älylaitteet olisivat olleet arkea lasteni ollessa pieniä, olisin varmasti kokenut itsekin syyllisyyttä siitä, että plärään somea sen sijaan, että olen läsnä lapseni leipoessa hiekkakakkuja tai hänen köllötellessään huovalla lattialla. Tuskinpa kännykän käyttö vahingollista olisi ollut, mutta entä, kun lapsi olisi kaivannut huomiotani? Olisinko osannut irrottautua helposti puhelimelta. En ole ihan varma.

Tunnen itseni ja tiedän, miten koukuttavia älylaitteet ja some ovat. Havahdun usein somesta, kun lapseni, nyt jo isommat, tarvitsevat minua. Olen miettinyt helpottuneena, että onneksi somea ei ollut, kun minulla oli vauva. Olisin varmasti joutunut kipuilemaan kännykän ja vauva-arjen välissä. Uskon, että minulla olisi ollut vaikea vetää rajaa sopivalle ajalle ja paikalle, jonka vietän kännykällä. Olisinko osannut olla tarpeeksi läsnä, kuulolla ja tarjolla?

Toisaalta, jos some olisi ollut jo 13 vuotta sitten, minulla olisi ollut kasvottomia vauvapalstakavereita enemmän mahdollisuuksia löytää vertaistukea ja apua odotusajan ongelmissa. Olisin voinut olla yhteydessä ystäviini äitiyden yksinäisinä ja turhauttavina hetkinä. Olisin voinut kuvailla jumppavideoita puistoillessa, ja postailla kaikille kuvan siitä, kun vauvani oppi seisomaan tukea vasten.

Varsinkin yksinäisille, ja hetkinä, jollin äitiys tuntuu vaikealta, voi some voi olla ainoa ja tervetullut kanava ulkomaailmaan. Somen kautta voi saada kaivattua aikuisseuraa ja hengähdystauon päivästä toiseen jatkuvan soseiden ja jokelluksen keskellä pyörimisen vastapainoksi.

Minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia teillä, jotka olette saaneet lapsia some- ja älylaiteaikana on tästä aiheesta? Tuleeko omaa somen käyttöä pohdittua? Vai ehtiikö vauva-arjessa edes olla kännykällä? Itse muistan ajan melkoisen työntäyteisenä.

Postauksen kuvat niitä paperiotoksia raskaus- ja vauva-ajoilta.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Hehkuva iho kahdessa viikossa – Hyvästi harmaus!

hyvinvointi raskaus perhe lapsen-kehitys
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *