Anna Saivosalmi
Anna Saivosalmi

#memyös – Mies, jolla on kolmevarttinen sininen takki

Sain kutsun Facebookin #memyös –ryhmään. #memyös haluaa jatkaa siitä, mihin #metoo jäi. Ryhmän tarkoitus on tarjota paikka, jossa naiset ja naisoletetut voivat kertoa turvallisessa ympäristössä itselleen häpeällisimmät ja traumaattisimmat tarinansa ahdistelusta, ja saada niihin vertaistukea.

Olen ollut järkyttynyt tarinoista, joita ryhmään on jaettu. Ne ovat aivan hirveitä! Meni jonkun aikaa, että pystyin edes niitä lukemaan.

Ahdistelusta pitää todellakin puhua ja saada voida kertoa. #memyös haluaa murtaa vaikenemisen ja hiljaisen hyväksynnän kulttuurin. Ryhmässä kootaan myös adressia tavoitteena muuttaa seksuaalisen ahdisteluun liittyvää lakia.

Oma tarinani

Haluan kertoa oman tarinani. Ai miksikö? Siksi, koska uskon, että minä vanhempana olen suuressa roolissa siinä, minkälaisen ajattelumaailman henkisestä ja fyysisestä koskemattomuudesta välitän eteenpäin lapsilleni ja millaisessa maailmassa he tulevat tulevaisuudessa elämään.

Haluan, että tyttäreni ei milloinkaan joudu kokemaan sellaisia asioita, joista olen ryhmän sivustolla lukenut. Haluan, että poikani oppii kunnioittamaan naisia ja sisäistämään sen, että seksuaalinen häirintä ei ole millään tasolla ok.

Kolmevarttinen sininen takki

Olin ala-asteen tokalla ja lähdin hakemaan ystävääni ulos. Ystäväni asui läheisessä kerrostalossa, jonka alaovi oli lukossa. Sisään pääsi vain summeria soittamalla. Kiipesin portaat ensimmäiseen kerrokseen. Ystäväni ei sillä kertaa halunnut leikkiä kanssani ja käännyin hänen oveltaan takaisin. Päätin silkasta huvittelun halusta tulla yhden kerroksen välin takaisin alas hissillä.

Muistan kasvot hissin kapean ikkunan takana, kun hissi laskeutui ykköskerrokseen. Kasvot olivat painautuneet tiukasti kiinni lasiin ja  niiden ilme sai kauhun sisälläni heräämään saman tien. Vaikka olin lapsi, tajusin miehen silmät lasin läpi nähtyäni, että tämä ei ole hyvä juttu. Silmät olivat pyöreät, sepposen selällään ja ne hymyilivät oudosti.

Aikaa oli kulunut varmasti vain joitakin sekunteja, mutta minulle se oli ikuisuus. Hissi oli alimmaisessa kerroksessa ja mies avasi hissin oven, asettui tulpaksi hissin kapean oven eteen ja sanoi: ”Mene takaisin sinne hissiin.”

En tiedä minkä voiman avulla toimin, mutta en jäätynyt paikalleni. Koin voimakasta pelkoa ja uhkaa. Minua oli varoiteltu tuntemattomista sedistä. Jollain ilveellä sain puskettua tieni ohi miehen. Juoksin ulos kerrostalon takaovesta ja suoraan kotiin.

En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin lamaantunut ja jäänyt hissiin. Tai jos en olisi päässyt pakoon. En halua ajatella asiaa.

Kerroin kaiken heti

Kerroin kaiken heti. Isäni huolestui, raivostui ja soitti poliisille. Mies oli ilmeisesti seurannut minua ja livahtanut samalla ovenavauksella rappukäytävään perässäni. Säikähdin, kun tapahtuma sai niin suuret mittasuhteet, mutta samalla tuntui hyvältä: minua kuunneltiin ja minut otettiin tosissaan.

Isäni toisteli puhelimessa poliisille miehen tuntomerkkejä: ”kolmevarttinen sininen takki, jossa vyö.”

Muistan ikuisesti, kun seisoin kerrostaloasuntomme ikkunan äärellä kolmannessa kerroksessa. Poliisiauto kaartoi sopivan etäisyyden päähän tielle ja auton takapenkiltä nostettiin esiin mies, jolla oli pitkä sininen takki. Minun haluttiin tunnistavan kiinniotettu ahdistelija.

”Onko se hän?” isäni kysyi. Katsoin miestä. Vaikka matkaa oli useita kymmeniä metrejä tajusin, että he olivat ottaneet kiinni, ja tuoneet tunnistettavakseni väärän miehen. Minun ahdistelijaani ei saatu kiinni. Ei ehkä koskaan.

Näin ei kuulu tehdä

Tapahtuma jätti minuun pelon ja teki minut varovaiseksi. Toisaalta, haluan kertoa tapahtumasta, koska se viestii myös toivosta ja siitä, miten näiden asioiden ei vain saisi antaa olla, vaan niiden edessä pitää toimia.

Minun isäni toimi samantien. Poliisit ottivat tilanteen erittäin vakavasti. Asiaa ei hyssytelty tai painettu villaisella tyyliin: ei siinä varmaan mitään ollut. Sain selkeän signaalin aikuisilta, että näin ei kuulu tehdä. 

Koin tilanteessa niin voimakasta uhkaa, että on ihme, että pystyin toimimaan niin järkevästi. Haluan kirjoituksellani tuoda esille sitä, että: lapsen tulee voida kokea olonsa perheessään niin turvalliseksi, että uskaltaa kertoa tämänkaltaisista tapahtumista. Minulle vanhempieni tapa reagoida osoitti myös sen, että se mitä tapahtui, oli väärin, eikä minun vikani.

Tapahtuma osoitti, että miehiin voi luottaa: isäni piti puoliani ja halusi saada ahdistelijan kiinni. On olemassa hyviä miehiä, jotka tekevät hyviä tekoja. On olemassa myös pahoja miehiä, jotka on saatava vastuuseen teoistaan.

Seksuaalisen häirinnän on loputtava.

Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu ovat arkipäivää tytöille, naisille ja naisoletetuille, joiden kehot ovat jatkuvan arvioinnin, kommentoinnin ja häirinnän kohteina kaduilla, työpaikoilla, kouluissa ja mediassa. Kulttuurimme opettaa meille pienestä pitäen, että naisten ja tyttöjen oikeutta omaan kehoonsa ei tarvitse kunnioittaa. Tämän on muututtava.

<3 Anna

Adressin voi käydä allekirjoittamassa tästä

Tarinoita voit lukea memyös.fi -nettisivulta

Facebook-ryhmässä #memyös on tällä hetkellä yli 11 000 jäsentä.

Näyttökuva 2017-12-09 kello 9.55.05

Kommentit (1)

  1. "Kuinka usein sä käyt salilla?" – Kuinka usein siellä pitäisi käydä, vai pitääkö ollenkaan? – Anna Saivosalmi

    […] Lue myös edellinen postaukseni: #memyös Mies, jolla on kolmevarttinen sininen takki […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *