Koiranpentu tuli taloon – Mikä KAIKKI arjessa muuttui?

Koiranpentu muuttaa asioita. Saimi on ollut meillä nyt kuutisen viikkoa. Koiranpentu on minulle ja lapsille se elämän ihka ensimmäinen koira, joten mitään aiempaa kokemuspohjaa tai odotuksia meillä ei ollut. Ennen Saimin tuloa suhtauduin koiran tuloon innokkaasti, mutta myös hieman pelonsekaisin tuntein. Meitä varoiteltiin mm. siitä, miten paljon koira(pentu) sitoo ja miten raastava pentuvaihe on.

Arki muuttui

Miten arki sitten koiran kanssa muuttuu? Pohdin paljon mm. osaammeko sopeutua koiran tapoihin ja osaako se sopeutua meidän ihmisten elämään? Osaammeko opettaa sitä ”oikein” niin, että siitä tulisi kiva aikuinen koirakaveri ja perheenjäsen.

Koiranpennun tulo oli tietysti kovasti odotettu ja toivottu asia. Odotimme Saimia reilun vuoden, koska jonot pentuihin olivat pitkät. Olimme siis valmistautuneita ja malttamattomiakin, kun hän vihdoin elokuussa saapui.

Koiranpennut ovat söpöjä ja ihanan hellyyttäviä. Niihin on helppo rakastua! Yllätyin kuitenkin siitä, miten nopeasti pentuun kiintyi. Koira oli mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Alun pentukupla oli harjoittelua ja tutustumista puolin ja toisin.

Saimi sujahti meidän perheeseen kyllä tosi hienosti ja vaivattoman oloisesti. Silti koin monia epävarmuuden hetkiä jo heti alusta asti. Pohdin, toiminko oikein ja osaanko tulkita koiran viestejä.

Vauva tuli taloon

Näin kuuden viikon kokemuksella voin sanoa, että ihan kuin perheeseen olisi tullut vauva tai taapero. Samanlaista huolta, huolenpitoa, hoivaa ja vahtimista tämäkin on ollut. Toki joitakin eroavaisuuksiakin ihmisvauvaan toki on.

Olin maalaillut kauhukuvia yöt ympäriinsä riekkuvasta koiranpennusta, mutta Saimi onkin nukkunut yönsä tulostaan asti rauhallisesti. Nykyään hän herättää meidät (lue: Jaakon) noin klo 5:30 siihen, että hänen pitää päästä ulos tarpeilleen. Yllensä jatketaan tämän jälkeen vielä hetki unia.

Meillä on se hyvä puoli, että omakotitalon aidatulle pihalle on helppo päästää koira tarpeilleen, eikä varsinaisesti tarvitse lähteä ”ulkoiluttamaan”. Aamuherätykset ovat siis aikaistuneet, mutta ollaan muutenkin aamuvirkkuja, joten ei se niin kovasti haittaa. Yöt saadaan kuitenkin nukkua rauhassa, kauhuskenaarioistani huolimatta. Jotain eroavaisuuksia siis ihmis- ja hauvavauvoissa on.

Epävarma koiranomistaja

Kaikenlaisia epävarmuuksia tähän kuuteen viikkoon koiran kanssa on mahtunut. Tunne on vähän sama, kuin ensimmäisen lapsen kanssa. Siksi onkin ollut ihanaa, että meillä oli, ja on edelleen saman pentueen kesken Whatsapp -ryhmä, jossa saattaa jakaa kokemuksia ja saa vertaistukea, sekä apua kasvattajalta. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

Sisäsiiteys onnistuu, välillä taas ei. Saatamme huinia pitkään ulkona ilman, että kakkaa tai pissaa tulee. Juuri kun on päästy sisälle, Saimi kykkii sitten olkkarin lattialla tekemässä tarpeitaan. Aika hyvin hän kyllä osaa jo hakeutua ulko-ovelle, kun hätä on. Meidän naapurit ovat varmaan olleet ihmeissään, kun hehkutetaan pihalla kovaan ääneen: ”Hieno PISU Saimi, hyvä PISU Saimi!”, kun vihdoin onnistaa.

Yksinolon harjoittelu mietitytti eniten

Eniten minua henkilökohtaisesti mietitytti se, miten pienen pennun voi jättää hetkeksikään yksin. Sainkin FirstVet:n etäkoiraneuvolasta apua jo heti Saimin ensimmäisinä päivinä näihin suuriin epävarmuuden hetkiini. On ihana saada vahvistusta omalle tekemiselle, koska paljon mietin sitä, että meneekö tämä nyt oikein ja jääkö koiralle jotain traumoja, jos toimin näin tai näin.

Saimille keittiö on rauhoittumis- ja turvapaikka. Sinne hän myös jää yksin ollessaan. Harjoittelimme aluksi pieniä pätkiä yksin olemista. Minulle koiran vinkuminen teki tosi pahaa, mutta FirstVet:n asiantuntijan etäapu-ohjein vinkuna loppui jo parin kerran jälkeen.

Onneksi oma työni on sellainen, ettei Saimin tarvitse olla muutamaa tuntia kauempaa yksin, mutta toki tämäkin taito on tärkeä harjoitella. Huomaan, että kiirehdin nykyään nopeasti kotiin, missä tahansa olenkin, jos tiedän, että Saimi on yksin. Onneksi meillä on sen verran isot lapset, jotka osaavat sujuvasti hoitaa Saimia meidän aikuisten poissa ollessa.

Vertaistuki ja asiantuntija-apu rauhoittavat

Itse olen kokenut tosi tärkeäksi ja helpottavaksi, että olen voinut kysyä minua askarruttavista asioista asiantuntijalta. Varsinkin, kun koirista minulla ei ole aiemmin kokemusta. Olen yllättynyt siitä, miten nopeasti koira oppii ja omaksuu asioita. Saimi on kovin perso ruualle, joten häntä on ollut helppo opettaa ”ruokapalkalla”. Silti kysymyksiä nousee mieleen päivittäin, kuten vaikkapa: miten opettaa koira kävelemään hihnassa/pukemaan valjaat ilman venkoilua/tunnistamaan nimensä ja tulemaan luokse, vaikka ympärillä olisi häiriötekijöitä?

Olemme myös yrittäneet panostaa sosiaalistamiseen ja vieneet Saimia mahdollisimman paljon eri paikkoihin ja tapaamaan erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Ilmoittauduimme myös pentukouluun. Muita koiria on treffattu jonkin verran, mutta koirapuistoihin ei olla vielä menty, koska rokotuksetkaan eivät vielä ole kunnossa. Saimi säikkyi aluksi autoja (maalaiskoira kun on) ja kaupungin keskustan äänet pelottivat. Ulkoilu olikin suurimmaksi osaksi istuen ihmettelyä – mistään kävelylenkeistä ei voinut puhua. Tällä hetkellä jo pienet lenkitkin jo onnistuu.

Perhedynamiikka ja lapset koiran hoitajina

Ihaninta on ollut huomata, miten teinit ovat ottaneet koiranpennun vastaan. Teinimurjotus väistyy, kun Saimi heiluttaa häntää ja kutsuu leikkiin. Haastavampaa on sitten motivoida koko perhettä mukaan Saimin kouluttamiseen (tai näin koen itse). Olen käynyt lähes yksin pentukoulun tapaamisissa (ajankohta on ollut lasten harrastusten takia vähän haastava) ja nämä opit eivät sitten siirry kovinkaan hyvin muun perheen tietoon.

Siksi esim netissä tapahtuva OneMind Dogs pentukurssi* on ollut hyvä lisä, koska sen kautta myös lapset ovat innostuneet harjoittelemaan Saimin kanssa erilaisia taitoja napakoiden ja selkeiden opetusvideoiden avulla. OneMind Dogs:n pentukurssin voi ladata Appstoresta.

Puhdas koti on muisto vain

Jos vielä jotain siitä haluaisin kertoa, mikä on muuttunut, niin se kuran, lian ja neulasten määrä, minkä koira tassuissaan kotiin kuljettaa on melkoinen. Likaa siedän melko hyvin, mutta kyllähän tässä pitäisi useammin alkaa siivota.

Myös kaikki kengät, sukat ja lojuvat vaatteet lähtevät Saimin suuhun, mikäli niitä ei lattioilta kerää. Tarkkana saa olla myös ulkona, koska pentu nappaa ihan kaiken (purkat, tupakantumpit, raadot, roskat jne) suuhunsa. Kotijumppa ei myöskään onnistu (vielä) entiseen malliin, koska pentu haluaa osallistua kaikkeen.

Pennusta kunnon koiraksi

Onko lukijoissani muita pennun omistajia? Tai sellaisia, joilla pentuaika on vielä mielessä? Mitkä muutokset olet pannut merkille? Entä oletko kaivannut tukea ja apua pennun kanssa, kuten minä? Onko jokin asia, jota haluaisit asiantuntijalta kysyä esimerkiksi pennun kouluttamiseen tai käyttäytymiseen liittyen?

Haluan vinkata eräästä kätevästä palvelusta, joka meillä on ollut käytössä Saimin pentuajan, eli FirstVet:n ja OneMind Dogs:n käytösneuvola. Käytösneuvola on FirstVetin ja OneMind Dogsin kanssa yhteistyössä rakennettu etänä toimiva palvelu, jossa OneMind Dogsin koulutetut asiantuntijat auttavat koiranomistajia arjen haasteissa nimenomaan koiran näkökulmasta.

OneMind Dogsin metodi perustuu koiran näkökulman ymmärtämiseen, positiiviseen vahvistamiseen ja siihen, että autamme koiranomistajaa luomaan hyvän ja luotettavan suhteen koiran kanssa. Käytösneuvolan tarkoitus on antaa vinkkejä arjen kysymyksiin ja haasteisiin sekä tarpeen mukaan ohjata koiranomistaja paikallisesti joko eläinlääkäriin tai eläintenkouluttajalle.

FirstVet:n -käytösneuvola* tarjoaa ilmaisen 10 minuutin kartoituspuhelun, jonka aikana voit kysyä koira-arkeen liittyvistä asioista.

Käytösneuvola on ollut apuna pennun kasvatuksessa

FirstVet lanseerasi uutuutena heidän palvelussaan ilmaisen kartoituspuhelun, eli FirstVetin käyttäjä saa varata 10 min ilmaisen puhelun OneMind Dogsin asiantuntijan kanssa. Puhelun tarkoitus on kertoa FirstVetin palvelusta, tutustua koiraan ja antaa vinkkejä koiran kanssa arkeen.

Tästä lisää voit lukea täältä: www.koirasineuvola.fi. Rekisteröinnin ja tunnistautumisen jälkeen voit varata ilmaisen neuvonnan. Olemme saaneet Saimin kanssa apua moneen pulmaan, ja erityisesti olen tyytyväinen siihen, että olen saanut vahvistusta omiin toimintatapoihin koiran kanssa.

Suurin haaste koiran kanssa

Suurin haaste koiran kouluttamisessa on varmastikin se, että meidän ihmisten pitäisi pyrkiä muuttamaan jo melko urautunutta ajatteluamme Toimimme luontaisesti tietyllä tavalla, joka usein perustuu ihmisen maalaisjärkeen. Koirat taas näkevät maailman aivan päinvastaisesta näkökulmasta ja siksi saatamme törmätä arjen haasteisiin niin pienissä kuin isoissakin asioissa koiran kanssa.

Tyypillisiä haasteita ovat kynsien leikkuu, remmissä vetäminen, haukkuminen, hyppiminen ja se, että koira kiinnostuu enemmän muista koirista ja ihmisistä kuin omistajasta. Mm. näihin saa apua käytösneuvolasta.

Pienillä teoilla voidaan saada aikaa isojakin muutoksia, kun ymmärtää paremmin koiran näkökulmaa.

<3 Anna

Tuu someen: @ansaivo

Saimin puuhia voi seurata instassa: @saimi_ald

hyvinvointi perhe mita-minulle-kuuluu
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *