Juoksu vs. kävely

Viimeiseen kolmeen kuukauteen en ole voinut juosta. Tässä postauksessa kerroinkin miksi. Samalla on ollut mahdollisuus vertailla näiden kahden liikuntamuodon hyviä ja huonoja puolia toisiinsa. Turha näitä on ehkä vastakkain asettaa, ja jos voisin, tekisin varmasti kumpaakin, mutta täytyy sanoa, että olen löytänyt myös monia positiivisia puolia tilanteesta.

Liika on aina liikaa

Minähän juoksin aikoinani jalkani rikki liiallisella ja yksipuolisella harjoittelulla. Juoksin, enkä sitten oikein muuta tehnytkään. Juoksu oli vaan niin kivaa ja helppoa, että lenkille tuli paineltua joka välissä. Ongelma oli se, että kroppani kuormittui liian yksipuolisesti ja sain pahan kantakalvon tulehduksen. Plnataarifaskiitti oli hyvin kivulias ja aiheutti vielä liitännäisvammoina murtumia. Nämä pakottivat minut lopulta 2,5 vuoden juoksutaukoon. Mutta tästä kaikesta on jo lähes 10 vuotta.

Tapahtuman seurauksena löysin muut tavat liikkua. Tällä hetkellä tilanne on hiukan sama: en voi  juosta ganglion takia, mutta onneksi muut liikuntamuodot onnistuvat. Voin tehdä lihaskuntotreeniä, HIIT:ejä, kuntopiirejä ja kävellä. Ja voi että olen kävellyt! Jopa pari pitkää kävelylenkkiä päivässä näkyy askelmäärissä, jotka lähentelevät jopa 20 000 päivässä.

Kaipaan juoksun huumaa ja aamulenkkejä

Kun juoksin, jaksoin harvemmin käydä lisäksi kävelemässä. Kroppa vaati lepoa, ja lisäksi juoksupäivinä tuli istuttua ja makoiltua enemmän, en tiedä miksi. Ehkä ajattelin, ettei minun nyt tarvitse olla enää aktiivinen, kun olen käynyt juoksemassa. Päivittäiset askelmäärätkin jäivät pienemmiksi.

En myöskään voinut juosta joka päivä, mutta sen sijaan kävellä voin, koska se ei ole yhtä rasittavaa, eikä vaadi samalaista palautumista, kuin juoksu.

Juoksusta kaipaan erityisesti näin keväällä aamulenkkejä! Taianomaiset aamut, kun luonto herää kevääseen, olivat minun omaa aikaani. Viiletin pitkin jokirantaa ja ammensin energiaa päivään. Kaipaan juoksuhurmosta ja lenkin jälkeistä hyvää oloa. Kaipaan kevyitä askelia ja kilometrien kertymistä. Kaipaan pitkien lenkkien huumaa ja hikeä. Juoksu oli äärettömän helppo tapa liikkua missä ja milloin vain: mökillä, matkoilla, aamulla, viikonloppuisin. Lisäksi lenkki ei vienyt paljon aikaa. puolessa tunnissa tai 40 minuutissa sai kunnon treenin tehtyä.

Kävely on muuttanut suhdetta läheisiin

Toisaalta, nyt vedän samalla tavalla lenkkarit jalkaan ja lähden ulos. Tahti on verkkaisempi, mutta kyllä kävelläkin voi reippaasti. Kävelylenkit vievät toki enemmän aikaa(varsinkin jos kävelen saman lenkin, jonka aiemmin juoksin), mutta toisaalta nyt olen saanut mukaan lenkeille mukaan todella usein esimerkiksi teini-ikäisen tyttäreni, joka ei välttämättä lähtenyt mielellään kanssani juoksulenkille. Juttelemme niitä näitä, samoin kuin kävelylenkeillä Jaakon kanssa. Lenkki on ”kännykkä ja päätevapaata” aikaa, jolloin ei tehdä töitä tai istuta koneella.

Tai sitten kuuntelen omissa oloissani äänikirjaa, kun kävelen. Murheet ja huolet unoshtuvat, kun voin siirtyä mieleni matkoilla Brasilian Rioon tai Italialaisen pikkukaupungin kapeille kujille kirjojeni seurassa.

Muutos treeni- ja syömistottumuksissa

Olen myös huomannut, että juoksun vaihtaminen kävelyyn on innostanut minut entistä enemmän lihaskuntotreenien pariin. Jumppaan kotona, teen HIIT:treenejä, joissa syke nousee pilviin ja heilun kahvakuulan kanssa. Kotitreenimotivaatio on korkealla! Kroppa saa monipuolisemmin treeniä, kuin, jos juoksisin paljon. Kävely on myös oivallista palauttavaa liikettä. Kävellessä sekä keho että mieli palautuvat.

Olen myös huomannut, että syömistottumukseni ovat hieman muuttuneet kävelyyn siirtymisen myötä. Kun juoksin paljon, oli nälkäni monesti aivan järkyttävän kova iltaisin. En ehkä osannut syödä tarpeeksi pitkin päivää, ja illalla tuli himottua herkkuja. Kuluttaahan  juoksu paljon energiaa. Nyt, kun kävelen enemmän, on nälkää ja syömisiä ollut helpompi hallita ja rytmittää. Kävelylenkillä ei haittaa, vaikka vatsa olisikin vähän täynnä, mutta juoksemaan en voisi koskaan lähteä täydellä vatsalla juuri syöneenä. Myöskään en ole kärsinyt iltaisista herkkuhimoista, vaikka treenaankin usein.

Niin kuin sanottu: juoksisin, jos voisin, mutta tällä hetkellä kävelen oikein mielellään. Samalla tulee ulkoiltua ja liikuttua. Juoksu on ihanaa, ja palaan sen pariin varmasti heti, kun voin, mutta täytyy todeta, että olen yllättynyt siitä, miten paljon nautin nyt juuri kävelystä.

Eilen lähdimme käymään kävellen K-Raudassa Jaakon kanssa hoitamaan isovanhempien asioita (noin 6km matka edestakaisin), ja ai että sitä auringonpaistetta. Autoon tulee hypättyä entistä harvemmin. Haluan kerätä vähintään 10 000 askelta, mutta näköjään askelia kertyy nyt paljon enemmänkin päivässä. Vähän vaivaa ja lähtemisen päätös toki täytyy aina tehdä.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Ostaisitko autokauppiaalta polkupyörän? – En minäkään.

Tuu someen: @ansaivo

Kommentit (2)
  1. Tässä itsellä on vähän samanlainen tilanne, tuli juostua polvet ja lonkat pilalle. Ootko muuten huomannut kropassa eroa, onko paino noussut? Itse olen huomannut myös ettei ruokahalu ole niin iso, mutta helposti tulee tottumuksesta syötyä yhtä paljon kuin juostessa. Nyt teen siis kävely- ja pyöräilylenkkejä (työmatkat) ja kotitreeniä.
    Kyllä sitä niin kaipaa juoksun tuomia endorfiinejä, mutta täytyy löytää hyvää niin asiasta kuin asiasta.

    1. annasaivosalmi
      28.4.2020, 09:57

      Voi kurjuus! 🙁 Tosi ikävä kuulla!

      Paino ei ole noussut, ehkä päinvastoin. Nyt korona-aikana on tullut syötyä jotenkin tosi säännöllisesti ja terveellisestikin, kun ollaan vaan kotona. Ei tule käytyä ulkona syömässä, ei herkuteltua kylässä tai opehuoneessa ym. Eikä myöskään ruokahalu ole ehkä ihan niin suuri, kuin juoksuaikoina. Ehkä myös tuo karkinsyönnin lopettaminen on vaikuttanut tähän asiaan.

      Minä kaipaan myös, mutta onneksi on muitakin tapoja liikkua ja saada myös niitä endorfiineja. HIIT:it on mun lemppareita tähän!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *