Hei olen Anna. Olen suorittaja.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 tulee varmasti henkil\u00f6kohtaisempi postaus, kuin pitk\u00e4\u00e4n aikaan. Mutta minulla on ollut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni vaihe, joka on laittanut miettim\u00e4\u00e4n. En tied\u00e4 onko kyse kriisist\u00e4, joka liittyy siihen, ett\u00e4 olen nelikymppinen, vai onko tilanne vain monen tekij\u00e4n summa.<\/p>\n
Olen viimeaikoina l\u00f6yt\u00e4nyt itseni usein tuijottamasta ulos. Olen pys\u00e4htyneess\u00e4 tilassa, ja saatan ihmetell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ikkunan takana tuulessa heiluvia puun lehti\u00e4. Olen hengitt\u00e4nyt syv\u00e4\u00e4n, kohdannut ehk\u00e4 ahdistaviakin tunteita, mutta kuitenkin todennut, ettei minun pit\u00e4isi nyt olla miss\u00e4\u00e4n muualla, tai tehd\u00e4 jotain muuta.<\/p>\n
Olen ollut suorittaja niin kauan kuin muistan. Koulu, urheilu, ty\u00f6t, el\u00e4m\u00e4. Kaikki olivat minulle suorituksia ja se, miten hyvin n\u00e4iss\u00e4 p\u00e4rj\u00e4sin, m\u00e4\u00e4ritti my\u00f6s osin sit\u00e4, miten arvokkaaksi koin itseni. Kun puhun lukiolaisille psykologian tunnilla itsetunnosta ja kerron, ett\u00e4 joskus se voi olla sidoksissa suorittamiseen, tunnistan itseni, mutta pysyn huomiostani hiljaa.<\/p>\n
Jos en ole p\u00e4iv\u00e4n aikana saanut omasta mielest\u00e4ni tarpeeksi aikaan, suutun ja vihastun.<\/p><\/blockquote>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2020\/09\/img_0911.jpg\")
<\/p>\n
Suorittajan itsetunto<\/h2>\n
Suorituksiin sidottu itsetunto voi muodostua esimerkiksi silloin, jos lapsi voi kokea tulleensa hyv\u00e4ksytyksi p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti silloin, kun h\u00e4n onnistuu suoriutumaan asioista hyvin. Jos h\u00e4n ep\u00e4onnistuu, saattaa h\u00e4n kokea, ett\u00e4 h\u00e4n on arvoton eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 rakasteta.<\/p>\n
H\u00e4pe\u00e4n ja pettymyksen tunteet voivat juurtua syv\u00e4lle. Suorittaminen j\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4, itselt\u00e4 ja muilta haetaan jatkossakin suoritusten kautta. Olen kertonut opiskelijoilleni, ett\u00e4 omien lapsien kohdalla olen pyrkinyt viestitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heille, ettei heid\u00e4n arvonsa riipu siit\u00e4, miten he onnistuvat tai suoriutuvat. V\u00e4lill\u00e4 olen t\u00e4ss\u00e4 onnistunut, v\u00e4lill\u00e4 en.<\/p>\n
My\u00f6s persoonallisuudella ja temperamentilla voi olla vaikutusta. Jos on luonteeltaan itse\u00e4\u00e4n kohtaan hyvin vaativa ja tavoittelee t\u00e4ydellisyytt\u00e4, voi olla vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n vajavaisuutta ja virheit\u00e4.<\/p>\n
Suorituksiin sidottu itsetunto toimii hyvin niin kauan kuin suoritukset menev\u00e4t nappiin. Kun asiat eiv\u00e4t onnistukaan, syntyy kokemus, ett\u00e4 olen huono ja arvoton. T\u00e4m\u00e4 taas voi johtaa lamaantumiseen, itsens\u00e4 kohtuuttomaan syyttelyyn tai yh\u00e4 vain kovempaan suorittamiseen.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2020\/09\/img_0913.jpg\")
<\/p>\n
Joutenolo ahdistaa<\/h2>\n
Suorittaminen on heijastunut sis\u00e4iseen kokemusmaailmaani ja toimintaani monella tavalla. Olen el\u00e4nyt vuosia “pit\u00e4isi” -tilassa. Jos en ole p\u00e4iv\u00e4n aikana saanut omasta mielest\u00e4ni tarpeeksi aikaan, suutun ja vihastun. En ole antanut itselleni tilaa heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja vain olla. En ole edes osannut vain ja ainoastaan olla.<\/p>\n
Vasta viime vuosina ja erityisesti viime aikoina olen kokenut valtavaa vapauden ja helpotuksen tunnetta hetkiss\u00e4, jolloin p\u00e4\u00e4st\u00e4n irti suorittamisesta. Minun ei tarvitse l\u00e4hte\u00e4 treenaamaan, eik\u00e4 minun tarvitse jatkuvasti touhuta. Kaiken toiminnan ei tarvitse olla tavoitteellista ja j\u00e4rkev\u00e4\u00e4. Joutenolon merkitys on alkanut valjeta minulle.<\/p>\n
Otin vaikeat tunteet vastaan<\/h2>\n
Pys\u00e4htyminen saa aikaan sen, ett\u00e4 joudumme kohtaamaan sisimp\u00e4mme. Se voi olla \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n pelottavaa. On helpompaa paeta tekemisen taakse. Vaikeita tunteita ja ajatuksia voi kuitenkin oppia ottamaan vastaan ja jopa hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n. My\u00f6s nuo kielteiset tunteet ja ajatukset ovat osa meit\u00e4.<\/p>\n
Suorittaja saa varmasti paljon aikaan, mutta suorittaminen ei lis\u00e4\u00e4 onnellisuuden tunnetta.<\/p><\/blockquote>\n
On armollista ajatella, ett\u00e4 suru, ahdistus ja suuttumuskin kuuluvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n, mutta ne ovat vain tunteita, eiv\u00e4tk\u00e4 m\u00e4\u00e4rit\u00e4 meit\u00e4 ihmisen\u00e4. Olen oppinut tyynesti toteamaan, ett\u00e4 nuo kielteiset tunteet tai ajatukset ovat tosiaan vain tunteita ja ajatuksia: ne menev\u00e4t ja tulevat.<\/p>\n
Sit\u00e4paitsi, kun olen antanut n\u00e4ille tunteille ja ajatuksille huomioni ikkunasta ulos tuijottaessani, ovat ne saaneet usein my\u00f6s oikeat mittasuhteet. Minun el\u00e4m\u00e4ni on aikalailla pirun hyv\u00e4ll\u00e4 mallilla juuri nyt. On monta asiaa, joista voin olla kiitollinen. Minulla on rakastavia ihmisi\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4ni. Min\u00e4 olen terve.\u00a0Min\u00e4 liikun, koska voin ja haluan, en, koska minun t\u00e4ytyy.<\/p>\n
Suorittaja saa varmasti paljon aikaan, mutta oman kokemukseni mukaan suorittaminen ei lis\u00e4\u00e4 onnellisuuden tunnetta, vaan p\u00e4invastoin. Kun antaa vain olla ja aistii sen, mik\u00e4 on t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, sen sijaan, ett\u00e4 suunnittelee seuraavaa projektia, voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 jotain perustavanlaatuista itsest\u00e4\u00e4n ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Hei olen siis Anna. Olen varmasti jossain m\u00e4\u00e4rin aina suorittaja, mutta on ollut hienoa huomata, ett\u00e4 kun pikkuhiljaa hellitt\u00e4\u00e4, alkaa henki kulkea.<\/p>\n
<3 Anna<\/p>\n
Lue my\u00f6s edellinen postaukseni: Mik\u00e4 on paras y\u00f6voide?<\/a><\/p>\nTuu someen: @ansaivo<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2020\/09\/img_0910.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Hei olen Anna. Olen suorittaja. T\u00e4st\u00e4 tulee varmasti henkil\u00f6kohtaisempi postaus, kuin pitk\u00e4\u00e4n…<\/p>\n","protected":false},"author":88,"featured_media":8555,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[100,32,43,54,31,199,48,787,786],"acf":[],"platta":{"numLikes":60,"numComments":6,"category":"hyvinvointi","themes":["onnellisuus","mita-minulle-kuuluu"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2020\/09\/img_0911.jpg","blog_id":66},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2020\/09\/img_0911.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/posts\/8549"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/users\/88"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/comments?post=8549"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/posts\/8549\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8561,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/posts\/8549\/revisions\/8561"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/media\/8555"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/media?parent=8549"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/categories?post=8549"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.terve.fi\/annasaivosalmi\/api\/wp\/v2\/tags?post=8549"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2020\/09\/img_0909.jpg\")
<\/p>\n