![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2019\/02\/img_8226.jpg\")
<\/p>\nIhanaa, jos osaat pit\u00e4yty\u00e4 aikuisen roolissa ja pysyt rauhallisena ja tyynen\u00e4. Mahtavaa, jos et taannu teinin tai kolmevuotiaan tasolle, ja ala m\u00e4\u00e4ki\u00e4, kiukutella ja huutaa samalla \u00e4\u00e4nens\u00e4vyll\u00e4, kuin j\u00e4lkikasvusi. Ihailtavaa, jos et koskaan raivoa, vaan keskustelet rakentavasti.<\/p>\n
Min\u00e4 en nimitt\u00e4in t\u00e4t\u00e4 taitoa l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina osaa. Liian usein huomaan putoavani lasten kanssa toimiessani aikuisen roolista takaisin kolmetoistavuotiaaksi \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4nk\u00e4\u00e4j\u00e4ksi, vaikka tuon oman kohta kolmetoistavuotiaan kanssa ei kai pit\u00e4isi l\u00e4hte\u00e4 kilpailemaan teiniangstipisteist\u00e4.<\/p>\n
Mik\u00e4 pahinta, aina en edes itse huomaa k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4ni, kuin lapsi ja tiuskivani ja huutavani j\u00e4lkikasvulleni, kuin paraskin teini. Kammottavinta on, kun mieheni huomauttaa minulle, ett\u00e4 olen nelj\u00e4kymment\u00e4, en kaksitoista, viitaten siihen, miten juuri parhaillaan k\u00e4ytt\u00e4ydyn. Miehen huomauttelu asiasta tilanteen ollessa p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on todella \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ja suututtaa minua entisest\u00e4\u00e4n. Tajuanhan juuri k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4ni kuin \u00e4lyk\u00e4\u00e4pi\u00f6.<\/p>\n
Minulla ja Jaakolla on hyvin erilaiset tavat kasvattaa lapsia. T\u00e4st\u00e4 saamme usein muhevimmat riidat aikaiseksi. Min\u00e4 olen tiukkismutsi ja vaadin lapsilta omatoimisuutta ja j\u00e4mptiytt\u00e4. Jaakko on minusta v\u00e4lill\u00e4 aivan liian lepsu: palvelee lapsia ja tulee asioissa vastaan.\u00a0Min\u00e4 menet\u00e4n malttini paljon helpommin ja huomaan my\u00f6s korottavani \u00e4\u00e4nt\u00e4ni. J\u00e4lkik\u00e4teen t\u00e4m\u00e4 harmittaa.<\/p>\n
Olen sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 lapset eiv\u00e4t opi tuntemaan omia rajojaan ja k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n tunteitaan, jos he eiv\u00e4t saa kokea pieni\u00e4 pettymyksi\u00e4 ja ep\u00e4onnistumisia el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Jos n\u00e4ilt\u00e4 pettymyksilt\u00e4 jatkuvasti suojellaan, ei synny onnistumisen kokemuksia: “Jes, min\u00e4 selvisin omin avuin, kaikesta huolimatta!” Pienet, harmittomat pettymykset ovat hyv\u00e4\u00e4 treeni\u00e4 omalle tunteiden s\u00e4\u00e4telyn kehittymiselle ja selviytymistaidoille.<\/p>\n
Jaakko ajattelee, ett\u00e4 lapset oppivat parhaiten, kun heit\u00e4 viisaasti ja rauhallisesti opastaa, heid\u00e4n kanssaan keskustelee, yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kulloisenkin kehitystason ja pysyy itse coolina. Minusta lapsilta ei pid\u00e4 aina kysy\u00e4 mielipidett\u00e4, varsinkaan heid\u00e4n ollessa pieni\u00e4. On asioita, joista vanhemmat p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t. Piste.<\/p>\n
Kasvatustyylimme juontavat omiin lapsuudenkoteihimme, kyll\u00e4h\u00e4n min\u00e4 t\u00e4m\u00e4n tiedostan. Minun lapsuudenkodissani on aina n\u00e4ytetty kielteisi\u00e4 tunteita ja sanottu suoraan. Huudettu ja paiskottu ovia. Riidat ovat leimahtaneet helposti ja hetkess\u00e4, mutta toisaalta, kun on riidelty, on pyydetty anteeksi, asiat on unohdettu ja el\u00e4m\u00e4 on jatkunut.<\/p>\n
Riidat ovat nollanneet tilanteita ja puhdistaneet ilmaa. Tykk\u00e4\u00e4n siit\u00e4, kun asioista puhutaan suoraan, niiden oikeilla nimill\u00e4. Negatiivisiakin tunteita on ok n\u00e4ytt\u00e4\u00e4! Toisaalta riidat ovat joskus olleet my\u00f6s ahdistavia ja sy\u00f6neet valtavasti energiaa.<\/p>\n
Jaakon kanssa on vaikea saada riitaa aikaiseksi. H\u00e4n on tottunut keskustelemaan ja sovittelemaan ongelmia. Ei ole sellaista asiaa, josta ei puhumalla selvi\u00e4isi. Jaakko pysyy rauhallisena, vaikka lapset kirkuisivat, kiukuttelisivat ja vastustelisivat.<\/p>\n
H\u00e4nen hermonsa ovat kuin lehm\u00e4ll\u00e4 ja pinna toooodella pitk\u00e4. H\u00e4n on oppinut omasta lapsuudenkodistaan mallin, johon ei kuulu kova\u00e4\u00e4nisi\u00e4 riitoja tai vihan leimahduksia. Toisaalta, JOS Jaakko suuttuu, tiet\u00e4v\u00e4t lapset(ja my\u00f6s min\u00e4!), ett\u00e4 nyt on tosi kyseess\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2019\/02\/img_8225.jpg\")
<\/p>\n
Olen opiskellut psykologiaa ja lapsen kehitys ja psykologian n\u00e4kemykset hyv\u00e4st\u00e4 vanhemmuudesta ja kiintymyssuhteista ovat minulle tuttuja. Tiedostan, ett\u00e4 kiinntymyssuhteiden mallit voivat siirty\u00e4 sukupolvelta toiselle, mutta n\u00e4in ei ole pakko olla.<\/p>\n
Tajuan my\u00f6s, ett\u00e4 Jaakon kasvatustyyli on l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 sit\u00e4, josta puhutaan hyv\u00e4n vanhemmuuden oppaissa. H\u00e4n on tasapainoinen ja turvallinen aikuinen, aina. H\u00e4n sanoittaa lasten tunteita ja kertoo, miten niihin tulisi suhtautua. Lapset voivat luottaa siihen, ettei h\u00e4n helpolla suutu, vaan kuuntelee, ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ja ratkaisee ongelmia. Vanhempaa, joka ei r\u00e4yh\u00e4\u00e4 ja raivoa on my\u00f6s lapsen helpompi l\u00e4hesty\u00e4 silloin, jos on tullut t\u00f6p\u00e4tty\u00e4 tai mielt\u00e4 painavat murheet.<\/p>\n
Min\u00e4 hermostun herk\u00e4sti, raivoankin. En ole t\u00e4st\u00e4 erityisen ylpe\u00e4, ja olen kokenut monesti huonoa omaatuntoa, kun en k\u00e4ytt\u00e4ydy, kuten toivoisin. Olen k\u00e4sitellyt omaa vanhemmuuttani ja \u00e4itiytt\u00e4ni paljon n\u00e4iden kohta kolmentoista vuoden aikana, jotka olen ollut \u00e4iti.<\/p>\n
Olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 minussa on silti vanhempana paljon hyv\u00e4\u00e4. Innostun lasten jutuista, olen luotettava ja rakastan lapsiani ehdoitta. Osaan kuunnella, olla l\u00e4hell\u00e4 ja lohduttaa. Olen oppinut paljon Jaakon tavoista keskustella ja kasvattaa, pysy\u00e4 aikuisen tontillaan kiperiss\u00e4kin kuumottavissakin paikoissa. Kasvatusalan koulutus ja psykologian opinnot eiv\u00e4t ole tehneet minusta mallikasvattajaa. Lapset ovat olleet parhaita opettajiani.<\/p>\n
Mielest\u00e4ni on ihan hyv\u00e4 asia, ett\u00e4 lapsillamme on kaksi n\u00e4in erilaista vanhempaa, vaikka tyylimme kasvattaa ovatkin v\u00e4lill\u00e4 ristiriidassa. Lapset saavat ehk\u00e4 itselleen mallin siit\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4 vanhemmuus voi olla monenlaista. Asioita ja ongelmia voi ratkaista puhumalla, mutta negatiiviset tunteet ovat my\u00f6s osa meit\u00e4, ja niit\u00e4 on hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuntea ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Lapsille on my\u00f6s lohduttavaa huomata, ett\u00e4 aikuisetkaan eiv\u00e4t ole virheett\u00f6mi\u00e4 ja t\u00e4ydellisi\u00e4, vaan nekin pimahtavat joskus. Mutta pimahdettuaan osaavat pyyt\u00e4\u00e4 my\u00f6s anteeksi.<\/strong><\/p>\n Mit\u00e4 mielt\u00e4 sin\u00e4 olet? Ent\u00e4 ollaanko teid\u00e4n perheess\u00e4nne mallikasvattajia?<\/p>\n <3 Anna<\/p>\n Seuraa minua my\u00f6s somessa: @ansaivo<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2019\/02\/img_7305.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"