K\u00e4velylenkit ovat minulle hetki\u00e4, jolloin asiat nivoituvat yhteen kokonaisuuksiksi ja kokemukset saavat uusia merkityksi\u00e4. P\u00e4\u00e4st\u00e4ni kuuluu usein “klik klik” tai teen oivalluksia. Saan parhaimmat ideani lenkill\u00e4.<\/p>\n
K\u00e4velless\u00e4ni aloin pohtia naisia, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet el\u00e4m\u00e4\u00e4ni.<\/p>\n
Ja t\u00e4m\u00e4 vaikutus n\u00e4kyy yh\u00e4.<\/p>\n
Nelj\u00e4 naista<\/h2>\nUskonnonopettaja.<\/h3>\n
En olisi opettaja ilman uskonnonopettajaani. Sek\u00e4 yl\u00e4asteella ett\u00e4 lukiossani uskonnonopettajanani toimi entisen arkkipiispan Jukka Paarman vaimo Pirjo. Pirjo on tarinankerronnan pro ja h\u00e4nen tuntinsa olivat, n\u00e4in j\u00e4lkik\u00e4teen ajateltuna, pedagogisia ilotulituksia, vaikka itse tunnilla ei tapahtunut juuri muuta, kuin se, ett\u00e4 Pirjo kertoi ja me kuuntelimme, hiirenhiljaa. Tai n\u00e4in min\u00e4 ainakin muistelen.<\/p>\n
Uskallus tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 omana itsen\u00e4\u00e4n, heitt\u00e4yty\u00e4 ja viljell\u00e4 murrosik\u00e4isiin mustaa huumoria j\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t j\u00e4ljet, positiivisessa mieless\u00e4. Ja n\u00e4m\u00e4 n\u00e4kynev\u00e4t omassa opettajuudessani t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Pirjon ansioista kiinnostuin vieraista kulttuureista ja uskonnoista, opiskelin alalle itse ja minusta todella tuntuu, kuin olisin k\u00e4ynyt Intiassa, vaikken ole. Niin el\u00e4vi\u00e4 matkakertomukset olivat. Jim Jonesin Kansantemppeli lahkon k\u00e4sittely tai Kooma -elokuvan katsominen uskonnontunnilla saivat minut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n aikanaan painajaisia, mutta my\u00f6s k\u00e4ym\u00e4\u00e4n oman murrosik\u00e4isen nuoren ajattelukykyni rajoilla, kyseenalaistamaan ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4: esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vasta-argumentteja. Onneksi.<\/p>\n
Torin naiset.<\/h3>\n
Ty\u00f6skentelin nuorena tytt\u00f6n\u00e4 Turun torilla monta kes\u00e4\u00e4. Opin asiakaspalvelusta ja fyysisen ty\u00f6n tekemisest\u00e4 paljon. Minuun tekiv\u00e4t vaikutuksen torin naiset. Torilla ty\u00f6skentelev\u00e4t naismyyj\u00e4t ja naisyritt\u00e4j\u00e4t ovat minusta ihan oma rotunsa. Ulkona t\u00f6it\u00e4 tehdess\u00e4 ei saa olla nirppanokka ja kylm\u00e4\u00e4 tai sadetta pit\u00e4\u00e4 siet\u00e4\u00e4. Juhannuksenakin saattoi sataa lunta ja hein\u00e4kuussakin t\u00f6it\u00e4 tehtiin monesti paksu talvitakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Toisaalta ulkoty\u00f6 oli parasta, mit\u00e4 tiesin. Ehk\u00e4 siksi ved\u00e4n edelleen omiakin jumppiani niin mieluusti juuri ulkona.<\/p>\n
Torilla k\u00e4det likaantuvat, p\u00e4iv\u00e4t voivat olla pitki\u00e4 ja aamut aikaisia. Silti asiakkaille hymyill\u00e4\u00e4n aidosti ja ty\u00f6t\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n rennon rempse\u00e4ll\u00e4 asenteella. Huumori oli v\u00e4lill\u00e4 ronskiakin. Ty\u00f6tahti oli kiireisin\u00e4 aikoina todella nopea, ja siit\u00e4 min\u00e4 tykk\u00e4sin, koska p\u00e4iv\u00e4t hujahtivat hetkess\u00e4. Palasin torille vuosi toisensa j\u00e4lkeen. Minulla on edelleen tallela Marimekon raitapaita, joka oli vihanneskojumme virka-asu. Palaan torille ostoksille edelleen aina, kun se on mahdollista. Tuoreet kotimaiset vihannekset j\u00e4iv\u00e4t silloin pysyv\u00e4ksi osaksi ruokavaliotani.<\/p>\n
Yst\u00e4v\u00e4.<\/h3>\n
Paras yst\u00e4v\u00e4ni on kulkenut el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni mukana kolmisenkymment\u00e4 vuotta. Kasvoimme naisiksi yhdess\u00e4, ihastuimme ja joimme ekat humalamme yhdess\u00e4. Itsen\u00e4istyimme rinnakkain. Puimme rakkaushuoliamme ja luimme Reginoita toistemme luona y\u00f6kyl\u00e4ss\u00e4. Valmistuimme ja perustimme perheet suurinpiirtein samoihin aikoihin.<\/p>\n
Opimme toisiltamme sen, ettei tosiyst\u00e4vyys kuole koskaan, vaikka kilometrit, riidat tai el\u00e4m\u00e4ntilanteet veisiv\u00e4t eri suuntiin. Yst\u00e4v\u00e4ni my\u00f6t\u00e4 olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ettei el\u00e4m\u00e4n el\u00e4miseen ole yht\u00e4 oikeaa tapaa tai kaavaa, ja sen, ett\u00e4 on uskomaton tunne jakaa niin samanlainen historia jonkun toisen, joskus niinkin erilaisen, ihmisen kanssa.<\/p>\n
\u00c4iti.<\/h3>\n
Viimeisimp\u00e4n\u00e4, muttei v\u00e4h\u00e4isinp\u00e4n\u00e4 haluan mainita \u00e4itini. H\u00e4n on antanut minulle p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4n, ty\u00f6ss\u00e4k\u00e4yv\u00e4n naisen mallin, joka uskaltaa sanoa mielipiteens\u00e4. \u00c4iti on el\u00e4nyt lapsuutensa paikoin vaikeissakin oloissa, mutta n\u00e4ytt\u00e4nyt, ett\u00e4 jokainen m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja polkunsa itse. \u00c4iti on tukenut aina<\/strong> ratkaisujani. My\u00f6s niit\u00e4, joita vastaan kaikki muut ovat olleet.<\/p>\n \u00c4iti on lis\u00e4ksi yksi kauneimmista tuntemistani ihmisist\u00e4 ja Ihailen h\u00e4nen tietynlaista ylpeytt\u00e4\u00e4n, jota on vaikea selitt\u00e4\u00e4. Ihailen my\u00f6s h\u00e4nen tarmokkuuttaan ja haluaan puuttua ep\u00e4kohtiin. Ihailen h\u00e4nen kyky\u00e4\u00e4n keskustella syv\u00e4llisesti, ei vain uusien verhojen v\u00e4rist\u00e4, ja taitoaan kuunnella.<\/p>\n \u00c4iti on opettanut minulle, ett\u00e4 puolensa t\u00e4ytyy pit\u00e4\u00e4. Olen perinyt h\u00e4nen vihansa t\u00f6rtt\u00f6ilevi\u00e4 autoilijoita kohtaan ja haukumme usein punaisia p\u00e4in ajavia kuskeja yhdess\u00e4. \u00c4iti on my\u00f6s ollut minulle esimerkki liikunnallisesta naisesta, joka pit\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n huolta. \u00c4iti on kylv\u00e4nyt minuun uskoni siihen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n voi saavuttaa mit\u00e4 vain.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2019\/01\/cd7ea301-9583-4da1-8656-dac238ae2b52.jpeg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"