Muistin 90 -luvun lama-ajan, jolloin is\u00e4ni j\u00e4i ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi, kuten monet muutkin is\u00e4t ja \u00e4idit tuohon aikaan. Meille ei en\u00e4\u00e4 tullut sanomalehte\u00e4, emmek\u00e4 matkustelleet tai tehneet hankintoja. \u00c4iti teki kahta ty\u00f6t\u00e4, jotta olisimme p\u00e4rj\u00e4nneet. Kotona ilmapiiri kiristyi ja jouduimme luopumaan rakkaasta kes\u00e4paikastamme.\u00a0Lapsen mielelleni tuo aika on j\u00e4\u00e4nyt jotekin sumuiseksi ja kaoottiseksi.<\/p>\n
Huomasin kertovani haastattelussa my\u00f6s siit\u00e4, kun j\u00e4in lapsena auton alle ja siit\u00e4, kun emme toiveistamme huolimatta saaneet lapsia Jaakon kanssa. Puhuin ulkopuolisuuden tunteista ja v\u00e4\u00e4rist\u00e4 valinnoista ihmissuhteissa. Kerroin p\u00e4rj\u00e4\u00e4misen ja suorittamisen pakosta, palavasta halusta olla hyv\u00e4, vaikka sitten oman itseni kustannuksella.<\/p>\n
Sain, mit\u00e4 halusin<\/h2>\n
Haastattelu kesti yli kolme tuntia ja sukelsin siin\u00e4 l\u00e4hes yht\u00e4 syv\u00e4sti el\u00e4m\u00e4ni sy\u00f6vereihin, kuin k\u00e4ydess\u00e4ni aikoinaan psykoterapeutilla puhumassa. Havahduin siihen, ettei el\u00e4m\u00e4ni ole aina ollut helppoa ja kivaa, vaikka minulle oli jostain sellainen k\u00e4sitys muodostunutkin.<\/p>\n
Kerroin haastattelussa my\u00f6s siit\u00e4, miten tulen ihan tavallisesta duunariperheest\u00e4, jossa on kuitenkin aina arvostettu koulunk\u00e4ynti\u00e4 ja ahkeruutta. Kerroin levottomuudestani el\u00e4m\u00e4n edess\u00e4, kaipuustani l\u00f6yt\u00e4\u00e4 joskus rauha itseni kanssa.<\/p>\n
Silti koen, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni on kaikki ollut aina melko hyvin. Olen saanut haluamani opiskelupaikan, ty\u00f6n ja perheen. Olen saanut toteuttaa itse\u00e4ni, matkustaa ja rakastaa. Ja tullut mit\u00e4 suuremmassa m\u00e4\u00e4rin rakastetuksi. Minulla on sent\u00e4\u00e4n ollut \u00e4iti, is\u00e4, koti ja olen kolarista huolimatta elossa. Minulla on omia lapsia, joita toivoin, ja olen psyykkisesti tasapainossa. Siltik\u00e4\u00e4n en osaa aina olla tyytyv\u00e4inen siihen, mit\u00e4 minulla on. Se on s\u00e4\u00e4li, mutta inhimillist\u00e4.<\/p>\n
Jokainen kokemus muovaa sis\u00e4lt\u00e4 ja ulkoa<\/h2>\n
Haastattelun edetess\u00e4 huomasin, kerta toisensa j\u00e4lkeen, ett\u00e4 jokainen hyv\u00e4 ja huono kokemus oli tehnyt minusta jos ei vahvemman, niin ainakin viisaamman. Kun is\u00e4ni my\u00f6hemmin kouluttautui uudelleen ja alkoi kiert\u00e4\u00e4 Suomea puhumassa ty\u00f6n ilosta, olin ylpe\u00e4. Perheemme talous rakennettiin pala palalta uudelleen ja kaikesta selvittiin. Vanhempani eiv\u00e4t kaikesta huolimatta eronneet, vaikka joskus pelk\u00e4sin ja jopa toivoin sit\u00e4.<\/p>\n
Vaikka ole p\u00e4\u00e4ssyt el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni n\u00e4enn\u00e4isesti helpolla, olen oppinut, ettei helppous tule itsest\u00e4\u00e4n. En ole joutunut k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n k\u00f6yhyydest\u00e4, koska meill\u00e4 on aina arvostettu ahkeraa ty\u00f6ntekoa silloinkin, kun ty\u00f6t\u00e4 ei ole ollut. Olen oppinut, ettei helppous ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes tavoiteltavaa. El\u00e4m\u00e4 maistuu paremmalta, kun sen eteen joutuu hieman n\u00e4kem\u00e4\u00e4n vaivaa.<\/p>\n
En ole lannistunut pettymysten tai vastoink\u00e4ymisten edess\u00e4, vaan sinnitellyt eteenp\u00e4in, muuttanut tavoitteitani tai vain sopeutunut, kuten silloin, kun p\u00e4\u00e4timme lopulta pari vuotta lasta yritetty\u00e4mme adoptoida. El\u00e4m\u00e4 kuitenkin yll\u00e4tti ja viimeiseksi tarkoitettu lapsettomuushoito onnistui.<\/p>\n
Vaikka osaan sopeutua, luovuttaja en ole. Menen v\u00e4lill\u00e4 sielt\u00e4, miss\u00e4 aita on matalin, mutta aika usein pusken yli esteiden, jotka tuntuvat mahdottomilta. Luotan kykyyni onnistua, enk\u00e4 kyynisty koskaan.<\/p>\n
Et voi koskaan tiet\u00e4\u00e4<\/h2>\n
On hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 kaikilla meill\u00e4 on omat lastimme kannettavina. Koskaan ei voi toista t\u00e4ysin tuntematta tiet\u00e4\u00e4 mink\u00e4laisia kokemuksia t\u00e4ll\u00e4 on taustalla. Some tai auton vuosimalli eiv\u00e4t kerro niist\u00e4 hetkist\u00e4, jolloin olemme tunteneet itsemme heikoiksi ja haavoittuviksi.<\/p>\n
Jos jonkun toisen el\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 helpolta ja unelmalta, voi mietti\u00e4, mit\u00e4 on vaadittu, jotta t\u00e4h\u00e4n tilanteeseen on p\u00e4\u00e4sty: Luovimista, kompromisseja tai oikeita valintoja? Kyky\u00e4 keskitty\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n ja n\u00e4hd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 vaikeuksienkin hetkell\u00e4? Toimivia keinoja selviyty\u00e4 pahimpienkin tapahtumien yli? Uhrauksia vai pelkk\u00e4\u00e4 tuuria? Kyky\u00e4 rakastaa ja tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4?<\/p>\n
Lopulta. En min\u00e4 haluaisi el\u00e4\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n toisen el\u00e4m\u00e4\u00e4, en nyt enk\u00e4 silloinkaan. Haluaisitko sin\u00e4?<\/p>\n
<3 Anna<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/12\/img_4947.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"