![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/06\/img_4515.jpg\")
<\/p>\nAntauduin lounaan lomassa keskusteluun yst\u00e4v\u00e4n kanssa lapsettomuudesta. Se oli luontevaa ja avointa. Kumpikin meist\u00e4 puhui siit\u00e4 kiertelem\u00e4tt\u00e4 ja suoraan. Ihan, kuin se olisi tavallista ja yht\u00e4 normaalia, kuin paahdettu lohiflee lautasillamme. Meit\u00e4 yhdisti se, ett\u00e4 kummallakin aihe oli ollutta ja mennytt\u00e4. K\u00e4sitelty\u00e4 ja itketty\u00e4. Onneen p\u00e4\u00e4ttynytt\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n
Kun itse k\u00e4vin lapsettomuushoidoissa, en hiiskunut asiasta kenellek\u00e4\u00e4n. En ainakaan t\u00f6iss\u00e4. Yst\u00e4v\u00e4tk\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t tienneet, paitsi se, joka piikitti minuun hormoneja, kun en itse siihen kyennyt. Olen j\u00e4lkeenp\u00e4in miettinyt, miksi lapsettomuudesta puhuminen oli niin vaikeaa. Pelk\u00e4sink\u00f6, h\u00e4pesink\u00f6, vai mik\u00e4 teki aiheesta vaietun salaisuuden?<\/p>\n
P\u00e4\u00e4dyin eilen googlaamaan aihetta ja l\u00f6ysin monta artikkelia, joissa pohdittiin vaikenemisen kulttuuria lapsettomuuden, ja esimerkiksi keskenmenojen ymp\u00e4rill\u00e4. Niist\u00e4 puhutaan vasta, kun varsinainen “tilanne” on ohi. Kuten masennuskin: siit\u00e4 avaudutaan vasta j\u00e4lkik\u00e4teen l\u00e4heisille, tai lehtien palstoilla. T\u00e4m\u00e4 tuntuu hassulta: onhan lapsettomuus todella yleinen ongelma.<\/p>\n
Toisaalta, kun on aivan vereslihalla, h\u00e4lytystilassa, arka ja viel\u00e4 aika nuorikin, tulee helposti pystytetty\u00e4 suojamuurit kaikkivoipaisuudesta itsens\u00e4 ymp\u00e4rille. Suruaan ei halua antaa toisten n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. M\u00e4ss\u00e4ilt\u00e4v\u00e4ksi. Sel\u00e4n takana puhuttavaksi.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/06\/img_4513.jpg\")
<\/p>\n
Omaa yksityisyytt\u00e4\u00e4n haluaa suojella. Kun yst\u00e4v\u00e4t ja tuttavat ymp\u00e4rill\u00e4 alkavat odottaa innoissaan esikoisiaan, saa itse petty\u00e4 terveyssidepaketti tai yhden viivan raskaustesti k\u00e4siss\u00e4\u00e4n kuukaudesta toiseen.<\/p>\n
En itse kaivannut s\u00e4\u00e4li\u00e4 ja voivottelua. Pohdin, mit\u00e4 (m\u00e4\u00e4r\u00e4aikaisessa) ty\u00f6paikassakin ajateltaisiin, jos varmasti tiet\u00e4isiv\u00e4t minun yritt\u00e4v\u00e4n tulla raskaaksi. Koin olevani poikkeava, heikko ja huono. Hormonihoidot vaikuttivat mieleen ja kehoon. Turposin, ja vatsa oli niin arka, ettei liikunta tullut mieleenk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
H\u00e4pesin ja nolostelin asiaa. Halusin uskoa olevani vahva ja kykenev\u00e4inen nainen, joka kyll\u00e4 voi saada lapsia. Lopulta asia k\u00e4\u00e4ntyi mieless\u00e4ni p\u00e4\u00e4laelleen: enh\u00e4n min\u00e4 oikeastaan lapsia edes halua. Muiden onnellinen odotus aiheutti puistausta, vauvat l\u00e4hinn\u00e4 inhoa.<\/p>\n
Kun lasta ei hoidoista huolimatta kuulunut, oli adoptio meille luonteva vaihtoehto. Prosessi on pitk\u00e4 ja juuri, kun olimme p\u00e4\u00e4sem\u00e4ss\u00e4 jonottamaamme kunnalliseen adoptioneuvontaan, tein positiivisen raskaustestin.<\/p>\n
Kaikilla lapsettomuus ei p\u00e4\u00e4ty lapsen saamiseen. Meill\u00e4 se p\u00e4\u00e4ttyi. J\u00e4lkik\u00e4teen, kun olen aiheesta avoimemmin puhunut, olen saanut osakseni valtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n avoimuutta: “Minulla oli kaksi keskenmenoa”, “mekin k\u00e4vimme hoidoissa”, “min\u00e4 menetin syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n lapseni”.<\/p>\n
Itse ahmin lapsettomuusaikana kaiken k\u00e4siin saamani kirjallisuuden ja artikkelit, joissa aiheesta puhuttiin, ja nimenomaan vertaistasolla. Koin, ett\u00e4 olin asian kanssa todella yksin. Ja miksen olisi ollut: enh\u00e4n kertonut siit\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n. Voi, kunpa olisin tajunnut, kuinka paljon ymp\u00e4rill\u00e4ni oli saman asian kanssa murehtivia.<\/p>\n
En tied\u00e4, olisiko avoimemmasta ilmapiirist\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4. Kokisimmeko itsemme v\u00e4hemm\u00e4n heikoiksi ja vaillinaisiksi, oudoiksi mahoiksi, jotka eiv\u00e4t kasva silloin, kun niiden kuuluisi. S\u00e4\u00e4styisimmek\u00f6 itsesyyt\u00f6ksilt\u00e4 ja itkuilta? Vertailulta yst\u00e4v\u00e4perheisiin, joissa lis\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n tuosta noin vaan, ja juuri sopivasti kes\u00e4lomienkin n\u00e4k\u00f6kulmasta. Voisivatko parisuhteemme paremmin?<\/p>\n
S\u00e4\u00e4styisimmek\u00f6 silt\u00e4 tuskalliselta h\u00e4mmennykselt\u00e4, joka meid\u00e4n kulttuurissamme, jossa on totuttu suunnittelemaan asiat tarkasti etuk\u00e4teen ja saaman se, mit\u00e4 halutaan, huomataan, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei tapahdukaan, eik\u00e4 el\u00e4m\u00e4 menek\u00e4\u00e4n sinne, minne sen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 menn\u00e4.<\/p>\n
<3 Anna<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/06\/img_4514.jpg\")
<\/p>\n