![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8994.jpg\")
<\/p>\nKun valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1997, ei minulla ollut hajuakaan siit\u00e4, mit\u00e4 haluaisin opiskella, saatikka tehd\u00e4 tulevaisuudessa ty\u00f6kseni. Minua kiinnosti paljon, mutta ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isesti, ”liikunta-ala, sek\u00e4 viestint\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4t asiat”. 90-luvun lopulla ei ollut somea, eik\u00e4 juuri netti\u00e4k\u00e4\u00e4n, eli sen aikainen ”viestint\u00e4” oli hyvin erityyppist\u00e4, kuin nyky\u00e4\u00e4n. En oikein l\u00f6yt\u00e4nyt (enk\u00e4 kyll\u00e4 oikein etsinytk\u00e4\u00e4n) sellaista koulutusohjelmaa, jonka olisin katsonut sopivaksi mielenkiinnon kohteitani silm\u00e4ll\u00e4pit\u00e4en.<\/p>\n
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8995.jpg\")
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8998.jpg\")
<\/p>\n
Vanhempani olivat aina kannustaneet minua opiskelemaan ahkerasti, ja heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n olisin hyvin sopinut toimittajaksi, koska tykk\u00e4sin kirjoittaa. Ainoa Laudatur ylpp\u00e4reiss\u00e4 oli tullut juuri \u00e4idinkielest\u00e4 (tai oikeastaan sain ensin \u00e4idinkielest\u00e4 Magnan, mutta tiesin pystyv\u00e4ni parempaan ja k\u00e4vin korottamassa arvosanaani seuraavana vuonna).<\/p>\n
Olin kateellinen niille luokkatovereilleni, joilla oli el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 selke\u00e4t p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t: l\u00e4\u00e4kikseen, oikikseen, opettajan koulutuslaitokseen. Minusta tuntui, ett\u00e4 kaikki kaverini aloittivat heti kirjoitusten j\u00e4lkeen tiukan valmentautumisen p\u00e4\u00e4sykokeisiin. Minulta sellaista kurinalaisuutta ei l\u00f6ytynyt. Eih\u00e4n minulla ollut tavoitekaan kirkkaana mieless\u00e4ni. Itseasiassa minulla ei ollut harmainta aavistustakaan, mik\u00e4 olisi minulle sopiva ala. Miten olisin voinut siis edes hakea opiskelemaan?<\/p>\n
Olin samoihin aikoihin tavannut komean kauppatieteiden opiskelijan, joka majaili Vaasassa. Koska olin vailla selke\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, oli helppo tempautua uuden suhteen mukana uuteen kaupunkiin ja uusiin ympyr\u00f6ihin. Sain helposti t\u00f6it\u00e4 paikallisen ostoskeskuksen karkkikaupasta ja p\u00e4\u00e4sin treenaamaan paikallisen naisfutisjoukkueen kanssa. V\u00e4livuosi oli minulle erinomainen ratkaisu pohtia, mit\u00e4 oikein el\u00e4m\u00e4lt\u00e4 halusin.<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8997.jpg\")
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8996.jpg\")
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8993.jpg\")
<\/p>\n
Oli hauska seurata vierest\u00e4 akateemista opiskelijael\u00e4m\u00e4\u00e4 ja aloin itsekin l\u00e4mmet\u00e4 ajatukselle, ett\u00e4 ehk\u00e4 yliopisto olisi minullekin oikea paikka. Tykk\u00e4sinh\u00e4n lukea ja olin ollut aina ihan hyv\u00e4 koulussa. Viihdyin kirjojen parissa.<\/p>\n
Py\u00f6rittelin mieless\u00e4ni erilaisia vaihtoehtoja opiskelupaikan suhteen. Lempiaineeni lukiossa olivat olleet psykologia ja uskonto, ja lopulta p\u00e4\u00e4dyin pist\u00e4m\u00e4\u00e4n paperit vet\u00e4m\u00e4\u00e4n Turkuun, uskontotieteen koulutusohjelmaan. Psykologiaa oli todella vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 opiskelemaan, enk\u00e4 n\u00e4hnyt itse\u00e4ni psykologin ammatissa, joten humanistinen uskontotiede vaikutti sopivalta. Valmistauduin p\u00e4\u00e4sykokeisiin huolella useamman kuukauden ja p\u00e4\u00e4sin kuin p\u00e4\u00e4sinkin sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Sivuaineiksi valitsin psykologian ja opettajan pedagogiset opinnot. Minusta tulisi uskonnon ja psykologian opettaja! Opiskeluaika oli el\u00e4m\u00e4ni yksi parhaimmista ajanjaksoista. L\u00e4hdin my\u00f6s vaihtoon Ruotsiin, Link\u00f6pingiin, ja se osui nappiin: opin kaksi kielt\u00e4 yhdell\u00e4 iskulla. Ruotsi ja englanti olivat minulle aina vaikeita koulussa, mutta vaihto-opiskelun j\u00e4lkeen kumpikin luisti sujuvasti.<\/p>\n
Sain heti valmistuttuani t\u00f6it\u00e4 Turun l\u00e4hikunnasta ja huomasin pian olevani unelmaduunissani. Opettaminen oli tosi kivaa! \u00c4itiyslomieni aikana t\u00e4ydensin tutkintoani viel\u00e4 terveystiedon opettajan p\u00e4tevyydell\u00e4.<\/p>\n
Kymmenen vuoden opettajuuden j\u00e4lkeen, ja lasten vartuttua, oli aika toteuttaa oma haaveeni, joka oli kypsynyt jo pidemm\u00e4n aikaa ja seurannut minua aina lukiosta asti. Aloin vihdoin mieless\u00e4ni hieman hahmottaa, miten voisin mahdollisesti yhdist\u00e4\u00e4 ”liikunta-alan ja viestinn\u00e4n”.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tin hakeutua Trainer4You:n personal trainer koulutusputkeen, jonka suoritin ty\u00f6n ohessa. Samaan aikaan avasin instagramtilini, jossa aloin jakaa treeniaiheista sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. My\u00f6hemmin mukaan astui my\u00f6s blogin kirjoittaminen.<\/p>\n
Viime vuoden maaliskuussa j\u00e4in virkavapaalle turkulaisesta lukiosta opettajan teht\u00e4vist\u00e4, ja olen nyt reilun vuoden keskittynyt vain ja ainoastaan liikunta- ja hyvinvointialaan, sek\u00e4 kirjoittamiseen. Eli juuri niihin teemoihin, jotka kutkuttelivat 18-vuotiaan Annan mieless\u00e4 jonkilaisena ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 unelmam\u00f6ykkyn\u00e4, mutta joihin minulla ei nuorena naisena kuitenkaan riitt\u00e4nyt tarpeeksi keinoja ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miten niist\u00e4 voisi rakentaa itselleen ammatin.<\/p>\n
Oman kirjan kirjoittaminen oli suoraansanottuna yli villeimpienkin unelmieni, mutta niin vain sekin tuli viime vuonna tehty\u00e4.<\/p>\n
Olen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ehk\u00e4 jonkun mielest\u00e4 ylikoulutettu jumppaohjaaja, joka vet\u00e4\u00e4 ulkotreenej\u00e4 ja kirjoittaa blogia, mutta itse en n\u00e4e tilannettani niin. Ajattelen, ett\u00e4 jokaisella stepill\u00e4, jotka olen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni ottanut, on ollut merkityst\u00e4 tulevaan. Itseasiassa koen, ett\u00e4 pitk\u00e4st\u00e4 koulutustaustasta on ollut valtavasti hy\u00f6ty\u00e4 nykyisess\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4ni. Erityisesti psykologian opinnot auttavat hahmottamaan esimerkiksi painonpudotukseen tai motivaatioon liittyvi\u00e4 asioita laajemmin.<\/p>\n
Minusta on upeaa, ett\u00e4 voin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 ansaita leip\u00e4ni pitk\u00e4lti erilaisia sis\u00e4lt\u00f6j\u00e4 tuottamalla (lue: kirjoittamalla, kuvaamalla ja videoimalla) sek\u00e4 valmentamalla. Viiden vuoden yliopisto-opintoja ei varmastikaan olisi tarvinnut siihen, ett\u00e4 tsemppaa treeniryhm\u00e4n naisia Paavo Nurmella tekem\u00e4\u00e4n Burpeita tai X-hyppyja, mutta ei opinnoista ole haittaakaan ollut.<\/p>\n
Ensi syksy siint\u00e4\u00e4 jo mieless\u00e4ni mielenkiintoisena. Silloin nimitt\u00e4in palaan kouluun, mutta t\u00e4ysin erilaiseen rooliin, jossa minut on ennen n\u00e4hty. Sen verran voin paljastaa, ett\u00e4 kuinka ollakaan, LIIKUNTA n\u00e4yttelee tulevassa aika isoa osaa. Aion my\u00f6s jatkaa kirjoittamista ja valmentamista. Treenimatkat eri puolilla Eurooppaa innostavat minua erityisesti.<\/p>\n
Moni saattaa kokea, ett\u00e4 jokin koulutus tai opinnot ovat menneet el\u00e4m\u00e4n aikana hukkaan, jos ne keskeytt\u00e4\u00e4, tai alan t\u00f6it\u00e4 ei tule sitten kuitenkaan tehty\u00e4. Itse en ajattele n\u00e4in. Uskon, ett\u00e4 jokaisella polulla on merkityksens\u00e4 sille, miten tyydytt\u00e4v\u00e4sti voimme toimia ja el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, sek\u00e4 my\u00f6s tulevaisuudessa. Itse uskon, ettei minusta olisi tullut (n\u00e4in hyv\u00e4\u00e4?) valmentajaa tai kirjoittajaa ilman akateemista loppututkintoa.<\/p>\n
Toisaalta haluan my\u00f6s lohduttaa niit\u00e4, jotka kokevat, etteiv\u00e4t ole viel\u00e4 l\u00f6yt\u00e4neet sit\u00e4 omaa juttuaan, tai eiv\u00e4t saa tehd\u00e4 sellaista ty\u00f6t\u00e4, jota haluaisivat.<\/p>\n
Jokainen kivi kannattaa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4, suunsa kannattaa avata oikeissa paikoissa ja rohkea kannattaa aina olla. Silloin ei tarvita kuin yksi oikea ihminen, tilaisuus tai oivallus, jotka viev\u00e4t harppauksin kohti juuri sit\u00e4, mit\u00e4 on eniten halunnut. Helpolla ei el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4se ja t\u00f6it\u00e4 t\u00e4ytyy olla valmis tekem\u00e4\u00e4n. Mutta mik\u00e4 tahansa voi olla mahdollista.<\/p>\n
Ajattelen muutenkin, ett\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4 on oppimista, eik\u00e4 uuden alan haltuunottaminen ole koskaan liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4. Koen, ett\u00e4 itsens\u00e4 jatkuva kouluttaminen ja sivist\u00e4minen antavat valtavasti, niin itselle kuin muillekin.<\/p>\n
<3 Anna<\/p>\n
Postauksen kuvat ylioppilaskuvieni koevedoksia. Kuvat otti vuonna 1997 Bo Stranden<\/strong>, eli sama mies, joka noin kuukausi takaperin oli kuvaamassa Ilta-Sanomiin treenijuttua meill\u00e4 kotona. Mik\u00e4 yhteensattuma!<\/p>\n