![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8700.jpg\")
<\/p>\nJokaikinen launataiaamu pohdin samaa: mihin n\u00e4m\u00e4 viikot oikein menev\u00e4t? Aina tuntuu olevan perjantai. Tai maanantai.\u00a0En varmaan ole ajatusteni kanssa yksin. Ajankulu tuntuu kiihtyv\u00e4n, mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi nelikymppiset tulevat.<\/p>\n
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8699.jpg\")
<\/p>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8697.jpg\")
<\/p>\n
Muistelin t\u00e4ll\u00e4 viikolla er\u00e4st\u00e4 pient\u00e4 sanomalehtijuttua, joka tehtiin vajaa 30 vuotta sitten, ollessani viidesluokkalainen. Siin\u00e4 kerroimme muutaman yst\u00e4v\u00e4ni kanssa siit\u00e4, mit\u00e4 vitosluokkalaisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu. Harrastuksia, lemmikkej\u00e4 ja kavereita, perusjuttuja. Lehtijuttu p\u00e4\u00e4ttyi sanoihin: “Kaikkien tytt\u00f6jen vanhemmat tuntuvat t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n l\u00e4hiaikoina nelj\u00e4kymment\u00e4”.<\/p>\n
Nyt olen itse tuo vanhempi, joka on t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4n\u00e4 vuonna nelj\u00e4kymment\u00e4. Ja tytt\u00e4reni k\u00e4y vitosluokkaa. Apua!<\/p>\n
Mutta mik\u00e4 hauskinta, t\u00e4n\u00e4\u00e4n illalla tapaan viinilasin merkeiss\u00e4 yhden tuon lehtijutun tyt\u00f6ist\u00e4. Yst\u00e4vyytemme on kantanut kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet.<\/p>\n
Ajan kuluminen, ja tuon kulumisen jatkuva kiihtyminen eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ole huonoja asioita. Olen monta kertaa viimeaikoina pohdiskellut sit\u00e4, miten tyytyv\u00e4isen\u00e4 voin katsella el\u00e4m\u00e4\u00e4ni taaksep\u00e4in. Minulla ei ollut nuorempana tarkkoja suunnitelmia el\u00e4m\u00e4n varalle. En haaveillut h\u00e4ist\u00e4, lapsista, urasta tai oikeastaan mist\u00e4\u00e4n muustakaan. Minulla oli vahvana toive vain siit\u00e4, ett\u00e4 saisin viett\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, millaiseksi ikin\u00e4 se sitten muotoutuukaan. Ja hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n olen saanut el\u00e4\u00e4.<\/p>\n
I\u00e4n kertyminen ilmeisesti vaikuttaa my\u00f6s siihen, ett\u00e4 havahdun yh\u00e4 useammin muistelemasta menneit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on muuten asia, joka minua suuresti \u00e4rsytti nuorempana is\u00e4ss\u00e4ni. Miten se jaksaa jatkuvasti kertoa noita vanhoja juttuja?! Nyt kerron niit\u00e4 itse.<\/p>\n
Minulle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 voin vilpitt\u00f6m\u00e4sti olla tyytyv\u00e4inen menneeseen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. En sano, ett\u00e4 ruusuilla on aina tanssittu, mutta p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 tunteena on kuitenkin syv\u00e4 onnellisuus ja tyytyv\u00e4isyys kaikesta koetusta ja tehdyist\u00e4 valinnoista. Menneiden asioiden m\u00e4rehtiminen ja katuminen eiv\u00e4t kuulu omaan luonteeseeni. Kaija Koo laulaa, ett\u00e4 “Jotkut ei kadu mit\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 kadun. Kaikki ei todellakaan mennyt lailla sadun.” Min\u00e4 en halua joutua el\u00e4kkeell\u00e4 katkeroitumaan siit\u00e4, ett\u00e4 en el\u00e4nyt, vaikka minulle t\u00e4m\u00e4 el\u00e4m\u00e4 annettiin.<\/p>\n
Uskon, ett\u00e4 meill\u00e4 itsell\u00e4mme on mahdollisuus vaikuttaa oman el\u00e4m\u00e4mme suuntaan paljonkin. Min\u00e4 en esimerkiksi tule varakkaasta perheest\u00e4, vaan elin lapsuuteni ja nuoruuteni tilanteessa, jossa is\u00e4ni j\u00e4i ty\u00f6tt\u00f6m\u00e4ksi ja \u00e4itini paiski kahta ty\u00f6t\u00e4, jotta perhe olisi p\u00e4rj\u00e4nnyt edes jotenkuten. Silti koen, etten j\u00e4\u00e4nyt nuorempana paitsi mist\u00e4\u00e4n. Ei minulta puuttunut mit\u00e4\u00e4n, vaikkei perheemme matskustellut, eik\u00e4 uusia 501:si\u00e4 saanut aina, kun halusi. Sis\u00e4lt\u00f6 el\u00e4m\u00e4\u00e4n tuli muualta, kuin materiasta, matkoista ja kuluttamisesta.<\/p>\n
Mutta ehk\u00e4p\u00e4 juuri t\u00e4st\u00e4 johtuen minua<\/strong> kannustettiin opiskelemaan ahkerasti. Vanhempani ehk\u00e4 ajattelivat, ett\u00e4 koulussa p\u00e4rj\u00e4\u00e4minen ja opiskeluissa pitk\u00e4lle eteneminen mahdollistaisi minulle asioita, joista he itse olivat j\u00e4\u00e4neet paitsi. N\u00e4in on sittemmin k\u00e4ynytkin. Olen saanut matkustaa, opiskella ja tehd\u00e4 juuri niit\u00e4 t\u00f6it\u00e4 ja asoita, joita olen halunnutkin.<\/p>\n Viikot huristavat ohi. Yrit\u00e4n parhaani mukaan el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, vaikka se vaikeaa v\u00e4lill\u00e4 onkin. Viime viikko oli taas ty\u00f6nt\u00e4yteinen ja suhahti ohi tutulla valonnopeudella. Omat treeniryhm\u00e4ni py\u00f6riv\u00e4t Turussa t\u00e4ydell\u00e4 teholla, onhan kev\u00e4t, ja kaikki<\/strong> haluavat treenata ulkona. Itsekin rakastan ulkona treenaamista. Kev\u00e4\u00e4n voi silloin maistaa, haistaa ja tuntea ihan konkreettisesti.<\/p>\n Tiistaista torstaihin vietin viime viikolla Espoossa ohjaten liikuntaa erilaisille valmennusryhmille: voimanaisille voimaharjoittelua ja lihaskuntoa \u00e4iti-vauva -ryhm\u00e4lle. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi suunnittelimme My B&B<\/a> -tiimin kanssa tulevaa kes\u00e4\u00e4 ja syksy\u00e4kin jo.<\/p>\n Ei ole nimitt\u00e4in en\u00e4\u00e4 montaa viikkoa, kun suuntaamme Italian Toscanaan, ensimm\u00e4iselle hyvinvointimatkalle kera 30 naisen. En malta odottaa! Kes\u00e4kuussa on vuorossa toinen ty\u00f6matka: hyvinvointimatka Houtskariin ja lokakuussa taas Italiaan (t\u00e4ll\u00e4 reissulla on muuten viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n tilaa! Muut ovat loppuunmyytyj\u00e4). Muitakin reissuja on tiedossa. Kes\u00e4kuussa minua odottaa huikea 40-vuotisreissu Kroatiaan parhaiden yst\u00e4vieni kanssa. Hein\u00e4kuu on pyhitetty lomailulle ja perheelle. Nauvossa m\u00f6kkeily\u00e4 ja rentoilua ja kirsikkana kakunp\u00e4\u00e4ll\u00e4 on lis\u00e4ksi perheemme yhteinen kes\u00e4lomamatka.<\/p>\n Olen kiitollinen, ett\u00e4 voin viett\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4\u00e4 juuri nyt. Teen paljon t\u00f6it\u00e4, olen poissa kotoakin, poissa lasten luota. Mutta silti el\u00e4n omann\u00e4k\u00f6ist\u00e4ni ja omien arvojeni n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Aikaa ei ole tuhlattavaksi jahkailuun tai murehtimiseen. Eik\u00e4 varsinkaan sen voivotteluun, miksi ei ole el\u00e4nyt, kuten olisi toivonut.<\/p>\n On p\u00e4ivi\u00e4, jolloin tuntuu, ett\u00e4 kaikki on mahdollista. Mutta on toki my\u00f6s p\u00e4ivi\u00e4, jolloin mik\u00e4\u00e4n ei tunnu olevan mahdollista. Silloin katson taakse, kohti jo eletty\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja voin todeta, ett\u00e4 el\u00e4n juuri siten, miten minun kuuluukin. Juuri nyt.<\/p>\n <3 Anna<\/p>\n Kuvat t\u00e4m\u00e4naamuiselta aamup\u00e4iv\u00e4k\u00e4velylt\u00e4 jokirannasta. Ihanan aurinkoinen ja l\u00e4mp\u00f6inen. Kev\u00e4t!<\/p>\nT\u00e4ss\u00e4 olen<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8701.jpg\")
<\/p>\n![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2018\/04\/img_8703.jpg\")
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"