![\"FullSizeRender](\"http:https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2017\/07\/fullsizerender-292.jpg\")
<\/p>\nOlen laittanut kaiken jo illalla valmiiksi: shortsit, sukat, urheilutopin, juoksuvy\u00f6n ja kuulokkeet. H\u00f6rpp\u00e4\u00e4n pullon suusta kylm\u00e4\u00e4 vett\u00e4 ja pukeudun hiljaa. \u00a0Vilkaisen kelloa: v\u00e4h\u00e4n yli puoli seitsem\u00e4n. H\u00e4mm\u00e4styn viel\u00e4kin aamuisin, kun her\u00e4\u00e4n kuuden j\u00e4lkeen ilman kelloa. Vaikka tied\u00e4n olevani aamuihminen, voisihan sit\u00e4 edes lomalla nukkua v\u00e4h\u00e4n pidemp\u00e4\u00e4n. Mutta en valita, sill\u00e4 juuri t\u00e4t\u00e4 min\u00e4 haluan.<\/p>\n
Katson lis\u00e4vuoteille, joissa lapset nukkuvat levollisen n\u00e4k\u00f6isin\u00e4. Hymyilen. Viel\u00e4 kuulokkeet ja puhelin mukaan, lenkkarit jalkaan ja sitten \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti ulos ovesta.<\/p>\n
Vaikka on varhainen aamu, on jo kuuma. Kaksikymment\u00e4kuusi astetta tuntuu silti viile\u00e4lt\u00e4, juuri sopivalta juoksulle. Ilma ei seiso, vaan itseasiassa tuuli on niin kova, ett\u00e4 se riepottaa palmujen lehti\u00e4. Naissiivooja tervehtii minua iloisesti, kun k\u00e4velen ulos hotellialueelta. Rakastan n\u00e4it\u00e4 aamuja. Minulla on pari tuntia aikaa, ihan itselleni ja ajatuksilleni, kirjalleni ja maisemille. Juoksulle.<\/p>\n
P\u00e4\u00e4tien liikenne on vilkasta. Suurin osa autoista ja skoottereista ajaa kohti Rhodoksen kaupunkia. T\u00f6ihin menossa, ehk\u00e4. Itse l\u00e4hden vastakkaiseen suuntaan, koska olen jo edellisen\u00e4 aamuna juossut Rhodokselle. Reitti oli r\u00e4hj\u00e4inen ja luikerteli melko ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isten seutujen ohi. T\u00e4n\u00e4\u00e4n haluan n\u00e4hd\u00e4 meren.<\/p>\n
K\u00e4ynnist\u00e4n puhelimeni juoksuohjelman, en siksi, ett\u00e4 olisin erityisen kiinnostunut matkavauhdistani tai kuljetuista kilometreist\u00e4 sin\u00e4ns\u00e4, vaan koska haluan pysy\u00e4 kartalla siit\u00e4, kauanko olen juossut. Minulla on tapana uppoutua omiin ajatuksiini lenkeill\u00e4ni ja \u00a0vieraassa paikassa, ilman vett\u00e4, se voi olla huono juttu. Juoksuohjelman miellytt\u00e4v\u00e4 nais\u00e4\u00e4ni muistuttaa minua kilometrin v\u00e4lein, kuinka kauan olen reissussa ollut.<\/p>\n
Avaan \u00e4\u00e4nikirjasovelluksen. Nautinto on l\u00e4hell\u00e4. Kirjan m\u00f6re\u00e4 mies\u00e4\u00e4ni jatkaa siit\u00e4, mihin olen viimeksi j\u00e4\u00e4nyt. Olen kirjassani Burmassa, vaikka kuljen pitkin Rhodoksen rannikkoa. Hassua. Kirjan rakkaustarina on kiehtova: sokea poika ja rampa tytt\u00f6 rakastuvat, ja vaikka he viett\u00e4v\u00e4t koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 eri puolilla maailmaa, ei heid\u00e4n rakkautensa koskaan kuole.<\/p>\n
Vaihdan k\u00e4velyn rentoon h\u00f6lkk\u00e4\u00e4n. Alku on usein tahmeaa ja jalat tuntuvat raskailta. Tied\u00e4n, ett\u00e4 tilanne muuttuu, enk\u00e4 siksi anna asian h\u00e4irit\u00e4. Viiden kilometrin kohdalla viimeist\u00e4\u00e4n helpottaa ja juoksu alkaa kulkea.<\/p>\n
Jolkotan l\u00e4pi l\u00e4hikylien, ohi suljettujen kauppojen ja viel\u00e4 uinuvien hotellien. Joitakin ihmisi\u00e4 on kokoontunut bussipys\u00e4keille odottamaan kyyti\u00e4 Rhodokselle. Tien varressa n\u00e4kyy siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 virttyneit\u00e4 tekokukka-asetelmia ja hautakynttil\u00f6it\u00e4. Raameissa on nuorten poikien kuvia, jotka ovat menehtyneet kyseisell\u00e4 paikalla. Todenn\u00e4k\u00f6isesti liikenteess\u00e4.<\/p>\n
Yht\u00e4kki\u00e4 s\u00e4ik\u00e4hd\u00e4n, kun n\u00e4en mustan koiran r\u00f6tk\u00f6tt\u00e4v\u00e4n jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4. Koira alkaa haukkua saman tien. Hidastan juoksun k\u00e4velyksi ja yrit\u00e4n rauhoittua. Alan vaistomaisesti h\u00f6p\u00f6tt\u00e4\u00e4 koiralle lepertelev\u00e4sti. Se jatkaa haukkumistaan, mutta p\u00e4\u00e4sen luikkimaan sen ohi. Pelk\u00e4\u00e4n koiria.<\/p>\n
Jatkan yl\u00f6s loivaa pitk\u00e4\u00e4 m\u00e4ke\u00e4, jonka huipulta avautuvat mielett\u00f6m\u00e4t maisemat aavalle siniselle merelle. Kurvaan kallionkielekkeelle ja j\u00e4\u00e4n nauttimaan n\u00e4kym\u00e4st\u00e4. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kaunista. Pulssini tasaantuu. Nappaan k\u00e4nnyk\u00e4ll\u00e4 muutaman kuvan. Haluan jatkaa viel\u00e4 eteenp\u00e4in ja p\u00e4\u00e4dyn loivaa m\u00e4ke\u00e4 alas upealle hiekkarannalle, jossa on vierivieress\u00e4 toinen toistaan loisteliaampiaa hotelleja ja resortteja.<\/p>\n
<\/p>\n
![\"FullSizeRender](\"http:https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2017\/07\/fullsizerender-293.jpg\")
<\/p>\n
Jatkan pitkin rantaa, sen upottavaa hiekkaa ja kurvaan hetken mielijohteesta yhden hotellin allasalueelle. Katselen ihmisi\u00e4 aamupalalla isossa ruokasalissa meren puolella ja her\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4 parvekkeillaan. Muutama ihminen loikoilee allastuoleilla varaamassa parhaita paikkoja. Millaistakohan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olisi lomailla?<\/p>\n
“Eight kilometers” ilmoittaa juoksuohjelmani nainen. On aika k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin. Lenkist\u00e4 tulee jokatapauksessa pitk\u00e4. Valitsen tien puoleisen reitin ja alan l\u00e4hes kakoa meinatessani astua puoliksi m\u00e4d\u00e4ntyneen kuolleen kissan p\u00e4\u00e4lle. Parka oli ilmeisesti j\u00e4\u00e4nyt auton alle, jo jokin aika sitten.<\/p>\n
Takaisinp\u00e4in tullessa reitti on tuttu. Keskityn kirjaani, burmalaiseen riipaisevaan rakkaustarinaan ja havainnoin yh\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ulkomaailmaa. Hymyilen kuitenkin vastaantuleville lenkkeilij\u00f6ille. Heit\u00e4 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon. Tunnen, miten hiki virtaa pitkin selk\u00e4\u00e4ni ja k\u00e4\u00e4rin paidan helman sporttitopin alle, niin, ett\u00e4 vatsa on paljas. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa juoksu tuntuu nautinnolliselta ja olo on l\u00e4hes kevyt.<\/p>\n
![\"FullSizeRender](\"http:https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2017\/07\/fullsizerender-294.jpg\")
<\/p>\n
![\"FullSizeRender](\"http:https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2017\/07\/fullsizerender-291.jpg\")
<\/p>\n
Kun l\u00e4hestyn kohtaa, jossa koira oli ollut, hidastan vauhtiani ja paikallistettuani koiran jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, vaihdan suosiolla kadun puolta. Viimeiset kilometrit ennen hotellia, tunnen suurta tyytyv\u00e4isyytt\u00e4, rauhaa, mutta huomaan my\u00f6s, ett\u00e4 jalkani alkavat v\u00e4sy\u00e4. Nestehukka taitaa alkaa jo painaa.<\/p>\n
Sammutan juoksuohjelman ja \u00e4\u00e4nikirjani. Palaan Burmasta skandinaavisille perheille tarkoitetun kreikkalaisen resortin pihaan ja ved\u00e4n syv\u00e4\u00e4n henke\u00e4. Aamut ovat parhaita, ajattelen taas. Kun avaan hotellihuoneemme oven, tuulahtaa vastaan ilmastoidun sis\u00e4ilman viile\u00e4 huokaus. Mies vilkuttaa s\u00e4ngylt\u00e4 ja hymyilee. Raotan pimennysverhoja h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 huoneessa. On aika her\u00e4tt\u00e4\u00e4 lapset. Pikainen suihku ja sitten aamiaiselle.<\/p>\n
<3 Anna<\/p>\n