![\"FullSizeRender](\"http:https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2017\/04\/fullsizerender-49.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Tv:st\u00e4 tuli jokin monista laihdutusohjelmista ja lapsi kysyi, mit\u00e4 painan. Heitin summassa jonkun luvun. Lapsi oli tyytyv\u00e4inen. Aloin tuon j\u00e4lkeen mietti\u00e4, ett\u00e4 valehtelinkohan lapselle. Tajusin nimitt\u00e4in, etten ollut k\u00e4ynyt vaa\u2019alla pitkiin, pitkiin aikoihin.<\/p>\n
Meni viikkoja ja katselin paidatonta miest\u00e4ni vaihtamassa vaatteita. Ihailin h\u00e4nen vatsaansa ja tokaisin, ett\u00e4 \u201dMit\u00e4 s\u00e4 muuten oikein painat?\u201d Mies alkoi tietysti etsi\u00e4 vaakaa, jotta olisi voinut vastata kysymykseeni. Vaakaa ei l\u00f6ytynyt.<\/p>\n
Parin viikon j\u00e4lkeen l\u00f6ysin vaa\u2019an vahingossa etsiess\u00e4ni jotain muuta. Unohdettu kapine piilotteli kaapin alla. Siin\u00e4h\u00e4n se nyt olisi. Pit\u00e4isik\u00f6? Vaaka ei her\u00e4tt\u00e4nyt minussa intohimoja suuntaan tai toiseen. Mieleeni kuitenkin muistuivat ajat, jolloin oli p\u00e4invastoin. V\u00e4lill\u00e4 vaaka oli kaveri, mutta useimmiten pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vihollinen, joka sai oloni ankeaksi.<\/p>\n
Mieleni ei tehnyt astua vaa\u2019alle. En oikein tiennyt, mit\u00e4 olisin tehnyt saamallani tiedolla, jos olisin punninnut itseni. Syyllistynyt, ahdistunut, p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt, ett\u00e4 nyt kyll\u00e4 tirist\u00e4n pari kiloa? Todenn\u00e4k\u00f6isesti. Kannoin vaa\u2019an kellariin ja sanoin, heippa.<\/p>\n
J\u00e4in kuitenkin pohtimaan vaakaa.\u00a0Kon-Marilaisittain mietin, tekik\u00f6 se minut onnelliseksi? Antoiko vaaka tyydytyst\u00e4 tai elint\u00e4rke\u00e4\u00e4 tietoa, joka paransi el\u00e4m\u00e4nlaatuani? Tsemppasiko se, tukiko tavoitteitani? Mik\u00e4 sen merkitys oli hyvinvointini kannalta?<\/p>\n
Pohdinnan tulos oli selv\u00e4. Vaaka oli nobody. Sen merkitys el\u00e4m\u00e4lleni t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 oli py\u00f6re\u00e4 nolla. Se ei m\u00e4\u00e4ritellyt, miten voin, olenko tyytyv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni tai itseeni. En kaivannut sen desimaalin tarkkaa analyysi\u00e4 kiloistani tai stressi\u00e4 ja levottomuutta, jota ei-toivottu luku n\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 olisi mieless\u00e4ni aiheuttanut. Vaaka oli unohtunut oman onnensa nojaan tarkoituksella. Me olimme kasvaneet erillemme.<\/p>\n
Vaaka sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 kellariin. Mittaan hyvinivointiani mieluiten muilla keinoilla. Milt\u00e4 kehoni tuntuu, mihin se pystyy ja onko el\u00e4m\u00e4 tasapainossa. Kilom\u00e4\u00e4r\u00e4 on sivuseikka. Ja jos kiloihin on joskus katsominen, teen sen mieluummin peilin avulla\u00a0tai tarkkailemalla housun saumaa. En ole varmastikaan itse itseni objektiivisin mittari, mutta uskon olevani sopivan realisti.<\/p>\n
Kun oppimista taannoin kouluissa s\u00e4hk\u00f6istettiin ja p\u00e4\u00e4telaitteita tuotiin rymin\u00e4ll\u00e4 osaksi oppitunteja, tuntui v\u00e4lill\u00e4, ett\u00e4 uudistukset toteutettiin laitteet edell\u00e4, perusajatus oppimisesta unohtaen. Tosiasiassa tietotekniikka sopii loistavasti osaksi oppimista, mutta se ei saa olla sen l\u00e4ht\u00f6kohta. Vaakakaan ei saisi olla ensisijainen hyvinvoinnin ja itsearvostuksen mittari. Itsekin kannustan asiakkaitani mittaamaan muutoksia mieluummin mittanauhalla, jos mitata halutaan. Vaaka on armoton, eik\u00e4 huomioi kehon kiinteytymist\u00e4, lihasmassan kasvua tai vaikkapa nesteiden ker\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 kuukautisten aikana.<\/p>\n
En siis edelleenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4, mit\u00e4 painan t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4. Ehk\u00e4 64kg tai sitten jotain muuta. Kilom\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 oman onnellisuuteni tai itsearvostukseni mittari. Niin kauan, kuin olen normaalipainon sis\u00e4ll\u00e4 ja kroppa tuntuu omalta, en kaipaa vaakaa. Se saa lev\u00e4t\u00e4 rauhassa.<\/p>\n
<3 Anna<\/p>\n
![\"FullSizeRender](\"http:https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/66\/2017\/04\/fullsizerender-48.jpg\")