Uupumuksesta toipuminen voi viedä kauan
Kun pitkittynyt stressi on kestänyt niin kauan, että voidaan puhua jo uupumuksesta, toipuminen ei ole enää parin viikon juttu. Mitä pidemmälle ja vaikeammaksi uupumus on edennyt, sitä kauemmin siitä kestää toipua.
Uupumus kehittyy pitkittyneestä stressistä
Työhön liittyvästä uupumuksesta käytetään nimitystä työuupumus, joka on määritelty Duodecimin verkkosivuilla seuraavasti:
”Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.”
Toki ihminen voi uupua myös muiden syiden takia kuin työhön liittyvien. Lisäksi uupumukseen saattaa liittyä masennusta. Vaikeasta uupumuksesta on hyvä erottaa tavallinen uupumuksen tunne tai väsymys, joka seuraa, kun kehoa tai mieltä on rasitettu paljon. Se että rankan fyysisen tai henkisen suorituksen tai esimerkiksi raskaan työviikon jälkeen väsyttää, on aivan normaalia. Silloin keho ja mieli viestittävät levon ja palautumisen tarvetta. Yhtä lailla masentuneisuuden ja apeuden tunteet on hyvä erottaa varsinaisesta masennuksesta.
Kun uupumus vie voimat kehosta
Jos stressi on ollut pitkään kroonista, stressijärjestelmä hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin (HPA) toiminta jossain vaiheessa häiriintyy. Esimerkiksi masentuneilla stressihormoniakseli voi olla yliherkkä. Laajan meta-analyysin mukaan sellaista tilaa kuin lisämunuaisten uupumus eivät tutkimukset kuitenkaan osoita, vaan kyseessä on todennäköisesti jonkinlainen toimintahäiriö HPA-akselissa. Uupumus vaikuttaa myös sydämen sykevälivaihteluun, joka viittaa parasympaattisen hermoston matalaan aktivaatioon.
Kun uupumus on edennyt pitkälle, yleensä myös keho alkaa oireilemaan enemmän. Yksi yleisimmistä oireista on lamaannuttava väsymys, joka ei lähde tavallisilla yöunilla. Uupumukseen voi liittyä univaikeuksia, ahdistusta, pelkotiloja, paniikkihäiriöitä, masennusta, muistivaikeuksia. Lisäksi uupumus voi näkyä erilaisina kiputiloina, sydämen rytmihäiriöinä ja esimerkiksi vatsa- tai iho-oireina.
Muutos on väistämätön
Kun uupumus on edennyt pitkälle, myös toipuminen voi kestää useita kuukausia. Uupumusta hoidetaan yksilöllisten oireiden mukaisesti, yleensä (työterveys)lääkärin ja psykologin yhteistyönä. Joka tapauksessa vakavasti uupunut tarvitsee ensin lepoa. Kun voimia on kerätty tarpeeksi, tärkeää on pikku hiljaa orientoitua ulkomaailmaan, jotta elämä ei ala rakentua neljän seinän sisälle. Tämä voi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että käy joka päivä jossain kodin ulkopuolella: kävelyllä, kahvilassa, museossa, kirjastossa.
Jossain vaiheessa mieli jaksaa jo käsitellä sitä, miksi ylipäätään uupui. Uupumuksen riskiä lisäävät liiallinen vaativuus ja perfektionismi ja toisaalta liiallinen uhrautuvaisuus, jossa muiden tarpeet menevät aina omien edelle. Saattaa siis olla, että uupumukselle altistavia ajattelu- ja toimintatapoja joutuu työstämään. Myös omien rajojen vetämisen tärkeys voi korostua entisestään.
Jos uupumukseen ovat vaikuttaneet työpaikan epäterveet käytännöt, on edessä myös pohdinta siitä, miten jatkossa selviää. Onko työpaikka sellainen, jossa voi tapahtua aitoa muutosta ja jossa haluaa työskennellä jatkossakin? Onko se mahdollista ilman, että tarvitsee pelätä uupuvansa uudestaan?
Joskus suorittaminen ulottuu vapaa-ajalle asti. On kysyttävä itseltään, millaista elämää työn ulkopuolella haluaa elää, jotta se auttaisi palautumaan työstä ja toisi energiaa? Vapaa-ajalle pitäisi jäädä pakollisten hoidettavien asioiden lisäksi tilaa ilolle ja rentoutumiselle.
Joka tapauksessa on selvää, että jonkinlainen muutos on yleensä väistämätön. Toipumiseen ja muutokseen on annettava kunnolla aikaa, jotta keho ehtii palautua ja mieli työstää tarpeellisia asioita. Uupumuksen jälkeen keho saattaa reagoida stressiin herkemmin, joten omia tuntemuksiaan on hyvä opetella kuuntelemaan. Yksi toipumisen tärkeimmistä asioista on hyväksyä se, että elämä ei voi jatkua enää samanlaisena kuin mitä se uupumisen aikaan oli.
Lue myös:
Huomaa tie uupumukseen ajoissa
Aina ei tarvitse pärjätä yksin
Seuraa blogia Facebookissa
Kuva: Gautier Salles
Tää on kyllä haastava asia minulle. Mulla on 1v8kk siitä, kun mun koko elämän kokoisen stressin akuutein stressivaihe tuli päätökseen ja sitä asiaa ei enää tarvi stressata. Silti en oo vieläkään toipunu siitä käsittämättömästä uupumuksesta mikä siitä kaikesta aiheutu. Jostain pitäis kärsivällisyyttä kaivaa ittelle, että jos käytännössä koko elämän ajan kertyny stressi ja uupumus loppu nuin vähän aikaan sitten, niin ei siitä voi toipua kovi äkkiä. Oon kyllä lähteny toipumaan, mutta jostain tulee toipumiseenki suorituspaineita.
Näin se juuri on, että jos stressi on ollut pitkäaikaista ei siitä toipuminen ole nopeaa. Aikaa tarvitaan jo tilanteen käsittelyyn,ja lisäksi rutkasti myötätuntoa itseä kohtaan. Hyvällä tiellä olet kun tiedostat, että toipumista ei voi kiirehtiä eikä siihen ole kikkavitosta olemassa. Voimia <3
25 vuoden aikana kertyneet stressit olen kieltänyt itseltäni. Ei valitusta, ei voivottelua. Rakkaitteni vuoksi, että heillä olisi hyvä olla.. eihän minun tunteillani ole väliä.
Muki on kaatunut. Olen kranaatin jäljiltä.
Parhaillaan yritän löytää palasia maastosta, vaikka jalat eivät kanna.
Mutta se muki on nyt nurin!! Hyvä näin ❤️
Kun olet jo tuolla tiellä, niin tulee aivan varmasti aika, jolloin jalkasi kantavat ja muruista on syntynyt jotain kaunista. <3
Minullakin lyijypainoja pitkin kehoa uupumuksen vuoksi, eivätkä jalat enää kanna kunnolla. Asiasta jo yli 2 vuotta. Millimetriaskelin eteenpäin kuvaannollisesti ja hieman oikeastikin. Jännä että lääketiede ei löydä keinoa ”jalkojen vahvistamiseen” eikä edes itseasiassa tunnista tilaa.