Väitöskirjan palautus – kuinkas sitten kävikään?

Pari viikkoa sitten olin puoliksi huojentuneena ja puoliksi jännittyneenä saanut väitöskirjani palautettua tiedekunnalle (aihealueena syöpä- ja solubiologia).Väitöskirjan palautus on monivaihenen prosessi. Ensiksi tiedekunta arvioi väitöskirjan, ja sen jälkeen joko antaa luvan lähettää väitöskirjan yliopiston ulkopuolisille esitarkastajille, tai jättää väitöskirjan kirjoittajan parantelemaan teostaan ennen uutta yritystä mikäli se vaikuttaa liian keskeneräiseltä. Jännitin kovasti saisinko luvan lähettää väitöskirjani esitarkastajille, sillä tein sen aika kiireellä ehtiäkseni kevään viimeiseen palautuspäivään.

Väitöskirjan palautuspäivä oli maanantaina, ja sain ylipäätään ensimmäiset versiot kaikista kirjan osioista valmiiksi edellisen viikon torstaina. Esimieheni luki lähettämäni osiot pitkin toukokuuta nopeasti läpi ja antoi paljon hyödyllistä palautetta. Viimeisen viikonlopun kävin läpi hänen kommenttejaan ja korjausehdotuksiaan, ja muokkasin kuvia. Varsinaisena palautusmaanantaina en enää yksinkertaisesti pystynyt oikolukemaan tekstiä. Poistin sieltä viimeiset kommentit mitä olin jättänyt itselleni muistilapuksi, tarkistin kuvien, kuvatekstien ja kappaleiden asettelun, kävin läpi lyhennelistan ja lyhenteiden käytön tekstissä, päivitin sivunumeroinnin ja sisällysluettelon ja kokosin väitöskirjan yhdeksi tiedostoksi kolmen artikkelini kanssa. Tiesin että minun olisi pitänyt vielä oikolukea tekstiä niin paljon kuin mahdollista, mutta siitä ei tullut yhtään mitään – teksti vain vilisi silmissäni kun muka-luin sitä eikä minulla ollut toivoakaan huomata sen virheitä. Niinpä lopulta vain lähetin kaiken tiedekunnalle – sen 200-sivuisen väitöskirjan, ja sen päälle vielä artikkelit erillisenä ja miljoona eri selvitystä osuudestani artikkeleissa ja eri henkilöiden suosituksia ja materiaalinkäyttölupia.

Voi sitä typojen määrää

Ystäväni tuntuivat olevan kovin luottavaisia siitä että tottakai väitöskirjani pääsee tiedekunnasta eteenpäin, mutta itselläni ei ollut lainkaan niin luottavainen olo. Viikon päästä palautuksesta olin vihdoin toipunut sen verran että kykenin jälleen avaamaan väitöskirjatiedoston, ja voi sitä noloutta kun huomasin sanoja puuttuvan vähän sieltä sun täältä. Ei mitään katastrofaalista tai sellaista että koko väitöskirja olisi ollut sen takia vaikeasti luettava, mutta vähän hävetti kuitenkin. Mutta se oli sellainen mihin tällä aikataululla pystyin ja hienoa että sain kirjan niinkin hyvin kasaan lyhyessä ajassa.

Tiesin minä päivänä tiedekunnalla oli kokous, jossa väitöskirjoja käsiteltiin. Tarkistin sähköpostini koko sen päivän ajan viiden minuutin välein – ja sama jatkui seuraavanakin päivänä. Kun en silloinkaan ollut vielä kuullut päätöksestä, en malttanut enää olla laittamatta mailia tohtoritoimikunnan koordinaattorille. Ja niin sain lopulta tiedekunnan pyynnön lähettää väitöskirjani heidän hyväksymilleen esitarkastajille. 

Ai että. Siinä kohdassa oloni todella helpottui, sillä sen varsinaisen palautuksen jälkeen en ollut vielä osannut oikein rentoutua. Olin hankkinut tätä hetkeä varten jääkaappiin odottamaan pullon kuplivaa, ja teemaan sopivasti pulloksi oli valikoitunut argentiinalainen KAIKEN Rosé Brut-kuohuva – hehe, KAIKEN annoin, ja se kannatti-pullo. 😛 Itseäni se ainakin vähän hymyilytti. Ja juoma nautittiin tietysti olohuoneessamme, joka on toiminut koronakeväänä myös työhuoneenani ja kuntosalinani, joku saattoikin jo bongata kuntopyörän ja foam rollerin taustalta. (Välihuomio: viineistä kiinnostuneen kannattaa kurkata myös Korkin päällä-blogi.)

Nyt tiedän että minusta ainakin tulee tohtori tänä vuonna

Opinnot ovat kasassa ja tiedekunta on hyväksynyt tohtorintutkinnon opintokokonaisuuteni, ja väitöskirja on esitarkastajilla. He tulevat esittämään siihen vielä muutos- ja korjausehdotuksia, ja kun ne on tehty, lähetän väitöskirjani uudelleen tiedekunnalle, jonka jälkeen he mitä suurimmalla todennäköisyydellä myöntävät väitösluvan. Nyt pidetään siis peukkuja että esitarkastajat tykkäävät työstäni. Viimeiseen koitokseen, eli tohtorin väitökseen, on siis vielä pari kuukautta matkaa, mutta yksi asia on ainakin selvä: väitöskirjani valmistuu ja minusta tulee tohtori.

Skål sille – ja juhannukselle! 🙂

Aiempia työaiheisia kirjoituksia:

• Väitöskirja palautettu
• Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie
• Matkapäiväkirja: tiedekonferenssi Yhdysvalloissa
• Vinkit jet lagista toipumiseen
• Olenko unelmahommissa tutkijana yliopistolla?
• Elämää tiedenaisena

PS. Nyt kun on näin kauniit kelit niin kurkkaa myös blogin terveelliset ja vähemmän terveelliset jäätelöreseptit. 😉

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram /  Bloglovin