Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie

Törmään netissä aina välillä epäilyihin jonkun tutkimuksen ja tiedeartikkelin luotettavuudesta. Etenkin erilaisissa Facebookin ruokavalioryhmissä epäillään herkästi onko tutkijat lahjottu tai onko jokin omia etujaan ajava suuryritys rahoittanut tutkimuksen. Tutkija näkee kuitenkin nopeasti tiedeartikkelin luotettavuuden.

Olen koulutukseltani biokemisti ja teen nykyään väitöskirjatutkijan töitä molekylääribiologian alalla. Kuulen sukulaisten ja tuttujen suunnalta paljon ihmettelyä mitä minä sitten oikein teen, ja valotin blogissakin keväällä hieman millaista tutkijan arki on, ks. Elämää tiedenaisena. Olennainen osa tutkijuutta ja väitöskirjan tekemistä on tiedeartikkelien julkaiseminen. Biotieteiden alalla lähes kaikessa tutkimustyössä pyritään tutkimaan jotain uutta asiaa niin laajalti ja monelta kantilta että siitä saa julkaistua kattavan tiedeartikkelin. Itse tutkimusosuuden tekemiseen voi helposti mennä useita vuosia, 2-4 vuotta on varmaan aika tavallinen, mutta kesto riippuu aina siitä minkälainen aihealue on ja minkälaisilla metodeilla se toteutetaan. Jos tekee tietokonemallintamista tai puhdasta kemiaa koeputkessa, voi projekti edistyä nopeastikin, mutta kun työskennellään elävien soluviljelmien saatikka koe-eläinten kanssa, työssä kestää.

tiedeartikkeli

Kun tutkimustyö on saatu valmiiksi ja lukuisat eri tekniikoilla tehdyt kokeen jonkun asian osoittamiseksi on koottu yhdeksi artikkeliksi, alkaa julkaisuprosessi. Ja se sitten vasta hauskaa onkin. Se voi mennä helposti, mutta siihen voi mennä myös melkein yhtä kauan kuin tutkimustyöosuuteen.

Tiedeartikkelin julkaisu menee karkeasti näin:

  • Kun artikkeli on tarpeeksi laaja ja kattava, se lähetetään tiedejulkaisun toimittajalle/editorille, joka tutustuu artikkeliin noin viikon.
  • Tämän viikon aikana editori tutustuu artikkeliin ja päättää joko hylätä sen kyseiseen julkaisuun sopimattomana tai mikäli se vaikuttaa lupaavalta, lähetetään se vertaisarvioitavaksi yleensä kolmelle kyseisen alan tutkijalle.
  • Vertaisarvioinnin tekevät tutkijat ruotivat artikkelia yleensä noin 4-6 viikkoa, joskus pidempäänkin. He arvioivat artikkelin löydösten uutuuden, merkityksen ja merkittävyyden, sekä sen onko artikkeli tehty hyvää tutkimustapaa noudattaen ja tarpeeksi perusteellisesti. Kaikki kokeet on toistettava useita kertoja ja kokeesta riippuen siihen osallistuvien yksilöiden määrän on oltava tarpeeksi suuri, jotta tuloksia voidaan pitää luotettavina. Vertaisarvioijat lähettävät lausuntonsa korjausehdotuksineen editorille, joka sitten vetää johtopäätökset vertaisarvioijien kommenteista. Jos vertaisarvioijat eivät ole yksimielisiä, editori voi päättää mihin suuntaan vaaka kallistuu.
  • Vertaisarviointi voi päättyä joko hylkäämiseen tai ehdolliseen hyväksymiseen. Käytännössä mikään artikkeli ei mene sellaisenaan läpi, vaan edessä on aina muutoksia – hyvällä tuurilla pieniä, useasti isompia.
  • Jos artikkeli palautuu vertaisarvioinnista hylättynä, palataan lähtöruutuun ja lähetetään artikkeli johonkin toiseen tiedejulkaisuun peukut pystyssä.
  • Jos on onnea, editori esittää vertaisarvioijien esittämän kritiikin ja parannusehdotukset ja sinulle annetaan mahdollisuus korjata artikkelia – muokata tekstiä ja tehdä lisäkokeita – ja lähettää artikkelin sitten uudelleen arvioitavaksi samalle vertaisarvioja ryhmälle. Ja tähän tietenkin kuuluu deadline, monesti 90 päivää, joskus 180.
  • Meidän tapauksessamme korjausehdotuksia ja lisäkokeita tuli 17, ja aikaa annettiin 90 päivää, joten siinä ne seuraavat kuukaudet sitten kuluvat ilman vapaa-ajan ongelmia. Ja sehän ei siis riitä että jonkun kokeen tekee kerran, sillä se voi antaa virheellisen tuloksen. Toistoja pitää olla kolme tai neljä, jotta saavutettaisiin tilastollinen vahvuus ja näytettäisiin että se ei tosiaan ollut tuuripeliä vaan että tulokset ovat samat toisto toiston jälkeen.
  • Lisämaustetta tähän korjausvaiheeseen voi tuoda mm. ei-toivottu bakteerikasvattu soluviljelmissä tai jonkin laitteen hajoaminen, kuten vaikkapa 200 000 euron mikroskoopin.
  • Ja sitten näiden kaikkien korjausten jälkeen on vielä mahdollista, että artikkeli kuitenkin hylätään ja sitten koko rumba alkaa taas alusta.

tiedeartikkelin

Tiedeartikkelia ei siis todellakaan tehdä ja julkaista tuosta vaan.

Vakavasti otettavat tiedeartikkelit julkaistaan pääosin vertaisarvioiduissa (peer reviewed) julkaisuissa eli lehdissä eikä mikä vaan todellakaan pääse julkaistavaksi. Ennen kuin tutkimusta lähtee hutkimaan, kannattaa katsoa lukeeko jonkun uutissivun versiota artikkelista, jonka kirjoittanut toimittaja ei välttämättä ymmärrä hölkäsen pöläystä aiheesta tai vielä parempaa – tekee huonon käännöksen englanninkielisen uutissivun jutusta jolloin tilanne muistuttaa jo rikkinäistä puhelinta. Tällaisesta tiedeuutisoinnista olen aiemmin kertonut seuraavissa kirjoituksissa:

Hyvä tietokanta luotettavan tutkimustiedon etsimiseen on PubMed. Sieltä löytää vertaisarvioituja tutkimuksia lähes aiheesta kuin aiheesta haluamallaan hakusanalla.

Itse sain juuri tällä viikolla kuulla yhden väitöskirjani osatyön, tiedeartikkelin, hyväksymisestä vertaisarvioituun tiedejulkaisuun. Meidän kohdallamme kävi niin että teimme 90 päivän korjaukset, lähetimme päivitetyn artikkelin uudelleen arvioitavaksi ja tadaa – sieltähän pamahti vielä lisäkorjauspyynnöt uusien tulosten pohjalta. Teimme korjauksia taas sen 90 päivää, lähetimme toistamiseen korjatun artikkelin takaisin, ja sitten saimme hyväksynnän suoraan kyseisen tiedejulkaisun vastaavalta toimittajalta. Koko julkaisuprosessiin meni tämän artikkelin kohdalla vuosi, itse artikkelia työstettiin varmaan kolme-neljä vuotta. Urakan jälkeen olo on tällainen:

manuscript accepted

Mutta nyt se on hyväksytty, ja samalla väitöskirjanikin edistyi hyvin konkreettisella harppauksella. Minähän olen oikeastaan niinkin onnekkaassa asemassa että minulla on tällä hetkellä toinenkin artikkeli tuossa korjausvaiheessa. Jos sekin menisi nyt läpi, tarvitsen vielä kolmannen artikkelin väitöskirjaani, jotta voin puolustaa työtäni julkisessa väitöksessä. Tätä toista artikkelia on julkaistu VASTA puoli vuotta, joten saa nähdä tuleeko sen kanssa yhtä pitkä ja kivinen taival kuin edellisen artikkelin kanssa.

Yksi tiedeartikkeli on ainakin nyt läpi, ja se olikin sellainen urakka että nyt on aika juhlia. 😀

bollinger2

Kirjoituksen kaksi ensimmäistä kuvaa ovat Unsplashista.

Seuraa blogia:

Facebook / Instagram Bloglovin

tyo-ja-raha tyo raha
Kommentit (5)
  1. Unelmahommissa-kirja saa innostumaan - Pilkettä
    24.2.2018, 10:08

    […] oman yrityksen perustamisen kautta. Olen itse biokemisti-solubiologi (ks. Elämää tiedenaisena, Tiedeartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie ja Matkapäiväkirja: tiedekonferenssi Yhdysvalloissa), ja yrittäjyys on aina tuntunut hyvin […]

  2. Syksy on stressikausi - tuntuuko työstä irrottautuminen vaikealta? - Pilkettä
    24.10.2017, 18:00

    […] odottaa sitten se suuri palkkio: julkaisu, joita ilman tutkijat eivät ole mitään (ks. Tutkimusartikkelin julkaiseminen – pitkä ja kivinen tie). Silti minunkin työntekooni vaikuttaa suuresti miten ja milloin (niin kellonaikaan, päivänä […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *