Päiväni kansikuvatyttönä
Huh, viime viikolla se tuli kauppoihin, Voi hyvin-lehti, jonka kannessa olen minä. Minä. Enpä olisi uskonut päätyväni joskus kansikuvatytöksi kansalliseen naistenlehteen. 😀
Oletko koskaan miettinyt millaista olisi olla lehtijutun kuvauksissa? Minä ainakin olen. Seurasin nuoruusvuosinani äidin ja pikkusiskon kanssa Huippumalli haussa-ohjelmaa, joissa mallit pistivät kaikkensa likoon kameran edessä ja lopputulokset olivat sädehtiviä. Mietin, minkälaista itse olisi ollut olla kuvattavana, mutta se jäi pohdinnan tasolle. Tykkäsin lukiovuosinani valokuvauksesta, mutta silloinkin tykkäsin enemmän luonto- ja eläinkuvista – ihmisiä oli vaikea kuvata, ja etenkin mallina oleminen oli itselleni vaikeaa. Äitini on yrittänyt saada minua hymyilemään kuvassa monet kerrat, saaden lähinnä vaivaantuneita lopputuloksia. En olisi uskonut, että päätyisin itse joskus lehtikuvauksiin, mutta niin siinä kuitenkin kävi.
Vatsanpohjassani tuntui pientä kihelmöintiä kun minulta kysyttiin kiinnostusta tulla Voi hyvin-lehden kansikuvauksiin ja samalla haastateltavaksi Minä rakastan-juttuun. En ole ikinä kokenut oloani mukavaksi kameran edessä, ja olen mieluummin itse se, joka ottaa kuvat. Minussa kuitenkin elää jatkuva tarve haastaa itseäni ja sitä kautta päädyn usein kokeilemaan uusia asioita sekä mukaan erilaisin projekteihin ja kokeiluihin. Niinpä en voinut olla innostumatta tällaisesta kiinnostavasta mahdollisuudesta ja hyppäsin mukaan, vaikka kaikki oli minulle uutta. Lisäksi Minä rakastan-juttu, jossa haastateltava kertoo itselleen tärkeistä, positiivisista asioista, oli konseptina minusta ihana – haluanhan minä tuoda tässä blogissakin esiin nimenomaan niitä elämän pieniä iloja. Sanoin kyllä.
Niinpä minä sitten löysinkin itseni eräänä harmaana aamuna studiolta. Päivä alkoi meikillä. Minut meikkasi ja stailasi itseni tavoin Kauneus & Terveys-sivustollakin bloggaava Ida Jokikunnas (ks. Ida iholla-blogi). Ihana Ida oli hommassa suvereeni, voin kyllä sanoa että eron kyllä huomaa kun meikin takana on ammattilainen! Tuli heti kipinä harkita ammattilaisen palveluita tuleviin juhlatilaisuuksiin itse meikkaamisen sijaan – on se jälki vaan niin erilaista. 😉
Idan arsenaalista löytyi tuotteita, joista en ollut kuullutkaan 😀
Tarkoituksena oli ottaa kuvat kanteen sekä sisäsivuille Minä rakastan-juttuun. Päivän aikana otettiin kuvia useammilla eri asuilla ja lavasteilla, ja neljästä kokonaisuudesta kaksi siis päätyivät lehteen. Oli todella mielenkiintoista päästä seuraamaan ammatilaisia työssään – kuinka he miettivät asetelmia, vaatteita ja asentoja.
Kasvot saavat levätä kuvien välissä 😉
Tunnen aina kuinka hymyni hyytyy ja jäykistyy irvistykseksi kun joku ottaa kameran esiin ja sanoo että poseeraa. Voi hyvin-kuvaustiimi, meikkaaja-kampaaja Ida, art director Joakim Juvelen ja kuvaaja Johanna Myllymäki, oli kuitenkin niin ihanan kannustava ja tunnelma rento, että en osannut edes jännittää. Johanna jaksoi naurattaa ja tsempata minut hymyilemään, ja Joakim ja Ida pitivät huolen hyvistä asetelmista ja asennoista. Oma kokemattomuus ei ruvennut ahdistamaan missään kohtaa, kiitos mahtavalle porukalle!
Edellinen kirjoitukseni: Kuinka suunnittelet itsellesi hyvän elämän
[…] ja suojaamiseen, mikäli haluan pitää sen hehkun tallella mahdollisimman pitkään. Myös minut Voi Hyvin-kansikuvauksia varten meikannut Ida Jokikunnas muistutti minua aiheellisesti silmäympärysihon […]
[…] ja suojaamiseen, mikäli haluan pitää sen hehkun tallella mahdollisimman pitkään. Myös minut Voi Hyvin-kansikuvauksia varten meikannut Ida Jokikunnas muistutti minua aiheellisesti silmäympärysihon […]