Eduskuntavaalit 2019 – minäkin äänestän

Eduskuntavaalit ovat jo ovella, ja ennakkoäänestys päättyi tiistaina. Tulevana sunnuntaina on kuitenkin se varsinainen vaalipäivä ja viimeinen mahdollisuus äänestää. Minä aion käydä jättämässä ääneni valitsemalleni ehdokkaalle silloin, ja toivon että sinäkin käyt äänestämässä.

Välillä tuntuu, etten tiedä kaikista mahdollisista aiheista tarpeeksi muodostaakseni niistä mielipidettä (minulla ei ole esimerkiksi mitään käsitystä maanviljelijöiden tuista), mutta ei kukaan voi olla ekspertti kaikesta. Jokainen äänestää omasta perspektiivistään ja siksi onkin tärkeää että kaikki/mahdollisimman moni äänestää – se on ainoa tapa varmistaa että eduskunnassa otetaan huomioon erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten edut. Jos äänestysaktiivisuus on kunnassa a. 90 % ja kunnassa b. 55 %, on selvää että kunnassa a. lähes kaikki sen asukkaat ovat päässeet vaikuttamaan siinä missä kunnassa b vain joka toinen on tuonut mielipiteensä esiin. Mitä jos kunnassa b. kaikki äänestäneet ovat vaikkapa yrittäjiä tai eläkeläisiä? Kuka ajaa sairaanhoitajien ja tehtaan työntekijöiden asiaa, tai lapsiperheiden palveluiden ylläpitoa? Jos yleinen äänestysprosentti koko maassa on 70 %, voisi sillä 30 % puuttuvalla ääniosuudella olla käänteentekevä vaikutus – lopputulos voisi olla aivan erilainen kuin 70 % äänestäessä. Jotta eduskunta todella edustaisi kaikkien tarpeita tietyn kansanryhmän sijaan, on tärkeää että mahdollisimman moni äänestäisi.

Kuva: Unsplash.com

Yksi minua mietittävistä asioista on #tiedevaalit

Tieteen ja tutkimuksen rahoitus on minulle erityisen läheinen aihe, sillä olen solubiologi ja tohtorikoulutettava – siis tutkija. Tutkin päivittäin miten solun tukirankaa säädellään, ja tällä puolestaan on merkitystä monissa sairauksissa, kuten esimerkiksi syövän leviämisessä ja hermosolujen kehityksessä. Palkka on sellainen että kaupan kassalla tienaisi paremmin, mikä tuntuu monen vuoden kouluttautumisen ja työn sisältämän suuren vastuun rinnalla kurjalta. Yliopistojen nykyinen rahoitustilanne on pistänyt minut harkitsemaan vakavasti haluanko jatkaa tutkijana väitöskirjani valmistuttua, sillä se tuntuu tarkoittavan loppuelämän epävarmuutta työllisyystilanteesta. Luvassa on lähinnä pätkäduuneja – tutkimusprojektien pituus on vuosia, mutta tutkimusryhmien rahoituksessa ja tutkijoiden palkkauksessa ei ole juurikaan pitkäjänteisyyttä. Ihan liikaa aikaa menee rahoituksen hakemiseen, ja suurin osa tutkijoista ei suinkaan saa palkkaa esimieheltään tai yliopistolta, vaan erilaisilta apurahoja myöntäviltä tahoilta. Rahoitusshow syö tutkijoiden työaikaa ja jaksamista – kuka nyt tykkäisi siitä että joutuu hakemaan itselleen palkkaa 6 kk kerrallaan? 

Kaskas Media järjesti vaalitentin tiedeasioihin liittyen ja sen vastaukset löytyvät täältä. Käytännössä jokainen puolue kehuu haluavansa tukea tiedettä, joten voi miettiä miten tähän nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Itse aion ainakin vielä perehtyä minkä puolueen keinot tieteen rahoituksen lisäämiseen ovat oikeasti realistiset. Sen lisäksi käytän netistä löytyy vaalikoneita sopivan ehdokkaan ja puolueen löytämiseen. Jos ehdokkaan valitseminen tuntuu vaikealta, valitsisin mieluummin vaalikoneen ehdotuksen kuin jättäisin äänestämättä.

Tässä linkit pariin vaalikoneeseen:

Hesarin ja Ylen vaalikoneissa oli oikeastaan hyvin samanlaiset kysymykset, mutta Hesarin kysymykset oli keskimäärin paremmin muotoiltu kuin Ylellä, jossa jotkut kysymykset olivat vähän epäselviä. Ylellä oli vuorostaan muutamia vaalipiirispesifisiä (esim. minun tapauksessani Varsinais-Suomeen ja Turkuun liittyviä) kysymyksiä. Tee vaikka kumpikin jos jaksat, aikaa ei mene kauaa. 😉

hyvinvointi ihmissuhteet onnellisuus tyohyvinvointi
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *