My left foot – Vasen jalkani
Nyt kyllä varastin otsikon täysin vuoden ’89 Christy Brownin omaelämäkerrasta. Muistan viimeksi nähneeni elokuvan parikymmentä vuotta sitten. Muistan sen olleen vaikuttava…otsikko sopii vain omaan tilanteeseeni nyt.
Mutta siis minun vasempaan jalkaani. Kortisonipömpsistä toipuminen on rankkaa. Rankkaa on taas se, että ei voi tehdä juuri mitään. Olen noussut aamulla ylös seitsemän aikaan kuopuksen kanssa ja aamutoimet on jo uuvuttaneet minut niin, että nukahdan kello kahdeksan jälkeen melkein heti ku pää osuu tyynyyn. Vasen puoli kropasta oikkuilee kovasti. Oikkuilu alkoi jo sairaalassa. Vasen puoli onkin ollut se, johon relapsit pääasiassa ovat vaikuttaneet. Nyt huomaan jälleen, että vaurioita on jotenkin koko ajan tullut enemmän sille puolelle. Jalka tuntuu puutuneelta ja siltä, että se voi mennä hetkellä minä hyvänsä alta.
Huomaan, että olen pikkuhiljaa hyväksynyt sen, että kaikkea ei tarvitse tehdä. Sen minkä voi delegoida, voi delegoida ja paljon asioita voi jättää tekemättä. Ehkä alan oppia armollisuutta myös itselleni. Alan uskoa sen, että en ole laiska (ja jos olisin, niin sekään ei haittaisi). Tekisin kyllä jos pystyisin. Matka tässä on vielä pitkä, mutta olen alkanut kulkemaan sillä. Armollisuutta ja hyväksymistä kohti.
Edelleen huomaan ymmärtäväni tätä tautia vääriin. Kun en jaksa touhuta aamusta iltaan ja kun jalka ei halua saumattomaan yhteistyöhön, syytän heti jaksamistani ja jalkaani. Ruumiinosia ja kuntoa. Valitettavasti se ei ole kummastakaan johtuvaa vaan pääkopasta, jossa plakit ovat tehneet tuhojaan hermojen viestitykseen. Vaikka aloitankin parin viikon päästä kuntoutuksen, ei mikään jalkapressin pumppaaminen auta varsinaisesti päästä johtuvan toimintakyvyn häiriöön.
Tänään jaksoin “kuntouttaa” sorminäppäryyttä puolisen tuntia tehdessämme kuopuksen kanssa syntymäpäiväkortit esikoiselle. Ja juu, siitäkin puolesta tunnista tuli aivan uupelo fiilis. Aivot tuntuivat olevan ylikierroksilla. Parinkymmenen minuutin teholepo musiikin parissa auttaa taas jaksamaan. Huomenna en aio tehdä yhtään mitään.
