Lempeästi stressistä eroon

Mieleen tuli tänään ajatus: Entä jos MS-tautiin sairastuminen olikin juuri mitä tarvitsin? Ehkä se juuri auttaa minua opettelemaan elämästä nauttimista. Hiljaisella tahdilla. Opetella luopumaan stressistä, johon minulla on viha-rakkaussuhde. Ehkä tautiin sairastumisen tarkoitus on opettaa sitä kovasti perään kuuluttamaani lempeyttä itseäni kohtaan.

Vaikka kuinka olen yrittänyt muuttaa elämäntapojani – niin fyysisiä kuin henkisiä- eivät muutokset ole koskaan olleet pitkäjänteisiä. Olen yrittänyt päästä muutokseen liian nopealla tahdilla ja todelliset elämäntapamuutokset on tehtävä hiljalleen. Iskostaa ne alitajuntaan, niin että niistä tulee uusi automaatio.

Minun terveyteni pahin uhka on pitkään ollut stressi. Olen tiedostanut sen jo vuosia sitten. Jos stressiä ei tule muuten, niin luon sen itselleni. Siitä on tullut viha-rakkaussuhde. Olen melkein koukussa stressiin. Kun kertoo olevansa stressaantunut, niin saan kiillotella kunniamerkkejään. Se on turhaa, koska yhtä vähän kuin omat kunniamerkit kiinnosta kanssaihmisiä – kiinnostaa myös toisen stressi ja kuinka hyvin sen alla suoriutuu tehtävistään. 

Olen tällä hetkellä sairaslomalla ja minua stressaa jopa se. Mieli on työpaikalla ja tunnen itseni alisuoriutujaksi, koska olen sairastunut. Kotona stressaan epäjärjestyksestä kodin sisustukseen. Olen mielestäni laiska ja epäonnistunut kaikin puolin ihmisenä. 

Jotkut tutkimukset ovat näyttäneet, että stressillä saattaa olla jopa jotain yhteyttä MS taudin puhkeamisen suhteen. Jos se ei itse tautia puhkaise, niin valtaosa MS-tauti sivustoista ja muista potilasta kertoo, että stressi ainakin pahentaa oireita ja relapseja. Olen ollut stressikierteessä monia, monia vuosia. Ainakin 9 vuotta, joista viimeiset 4 on ollut pahimpia. 

Olen alkanut muuttaa hiljalleen fyysisiä elämäntapoja ja ruokatottumuksiani, mutta muutos stressiin on ykkösenä listalla. Stressi täytyy ohjata pois elämästäni. Ohjata se pois lempeästi ja hiljalleen.